Brunssi: Koskenranta (HKI)

Koskenrannan brunssille tallustelimme eräänä ihanan aurinkoisena sunnuntaina ystäväpariskunta A&O:n kanssa. Tällä kertaa brunsilla oli mukana myös suloinen pikkuneiti, joka istuskeli välillä rattaissa ja välillä vanhempiensa sylissä suloisessa pinkissä keinuhevos-paidassaan. Miksi aikuisille ei muuten tehdä mitään yli-söpöjä keinuhevos-paitoja tai värikkäitä paksuja sukkahousuja? Törkeetä.

Ravintola Koskenrannassa tarjoillaan viikonloppuisin brunssia erilaisilla teemoilla. Meidän käyntikerrallemme osui luomubrunssi. Luomubrunssia mainostettiin ravintolan nettisivuilla seuraavilla lauseilla: ”Tervetuloa nauttimaan puhtaista ja kotimaisista raaka-aineista. Buffetpöytämme on katettu koreaksi toinen toistaan ihanimmilla luomuherkuilla ja hienostunut makunautinto on taattu. Suosittelemme myös maistamaan menun yhteydessä upeita luomuviinejämme.”.

Mikäli tarjolla on luomua, on minusta äärimmäisen mukavaa (ja jopa tärkeää), että paikan päällä kerrotaan mistä tuotteet ovat kotoisin ja mitä ylipäätään on tarjolla. Paikan päällä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut minkään sorttista menukorttia tai muuta infoa ruokien alkuperästä tai yleensä siitä, mitä tarjolla oli.. Miinusta siis heti tähän alkuun siitä. Etsin kuitenkin netin syövereistä ihan tätä postausta varten brunssimme tarjonnan (jälkikäteen tosin). Kaikkea menussa olevia ruokia ei kuitenkaan tarjolla ollut, joka on kyllä vähän pyllystä.. Seurueemme miehet nimittäin ainakin valittelivat sitä, että tarjolla ei ollut kunnon lihaa. No olisihan sitä pitänyt olla (karitsaa nimittäin), mutta nyt ei vain ollut.

Alkuruokabuffet:

Valikoima luomusalaatteja ja yrttivinaigretteä

Mustajuuriterriiniä ja basilikakastiketta

Luumutomaattia ja Suomalaista pientilajuustoa

Artisokkasalaattia ja tyrnikastiketta

Siikaterriiniä ja mummonkurkkua

Punajuurigraavattua silakkaa

Savustettua siikaa ja tillikastiketta

Talon juureen leivottua leipää ja kirnuvoita

Pääruokabuffet:

Haudutettua Luomu karitsaa
(tätä ei siis ollut ollenkaan)

Kotimaisella luomuvuohenjuustolla gratinoitua punajuurta

Säräjuureksia maustettuna Lohjansaaren hunajalla

Jälkiruokabuffet:

Portviinissä haudutettua päärynää sekä karpaloa ja toffeeta
(jälkkäri oli korvattu raparperipiirakalla)

Tällä kertaa arvion paikasta antaa seurassamme olleen pariskunnan naispuolinen henkilö, eli A. Ja tässäpä se tulisi, olkaa kovin hyvät.

Hyvää päivää harrastelija brunssikriitikolta.

Kävimme Herra & Rouva Longfieldin kera brunssilla eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä krapulaisen mieheni sekä puolivuotiaan pikkutyttöni kanssa. Koska olen aikataulufriikki ja ahdistun myöhästymisistä, niin alku ei ollut kovin lupaava, kun kurvasimme myöhässä vieläpä väärälle puolelle koskea. Pariskunta Longfield oli sillä aikaa kysäissyt meille pöytää, johon taaperomme mahtuisi nukkumaan vaunuissa. Ajatus vaunujen ravintolaan tuonnista ei kuulemma ollut nostanut kovin lämmintä katsetta portsarin naamatauluun, pikemminkin päinvastoin. Lopulta 20 min myöhässä saapuessamme portsarikin oli tosin saanut jo miettiä asiaa, ja päästi meidät sulavasti vaunuinemme ruokasaliin.

Brunssi-lahjakorttia ostaessa tuli pöytävaraus tehdä jo ostovaiheessa. Kyseisen sunnuntain brunssiin oli yksi mahdollinen aika, klo 13, vaikka normaalisti brunssia tarjoillaan klo 12-16 noin kerran kuussa. Saavuimme siis parisenkymmentä minuuttia myöhässä, ja ensimmäistä lautasellistamme jonotimme suunnilleen saman verran. Ruoat alkoivat loppua, toki niitä tuotiin lisää, mutta melko hitaalla temmolla. Ruoanottolinjasto oli kummallinen ratkaisu, ahdas ja esimerkiksi leivät olivat tarjolla vain toisella puolella. Molemmille puolille oli jatkuva jono. Jälkiruoka jäi testaamatta siitä syystä, etten enää jaksanut jonottaa kolmatta kertaa. Lisäksi toiselta puolelta jälkiruoka loppui ja sitä ei tuotu lisää.

Ruoka oli kyllä hyvää. Erityisesti makuhermoja hemmotteli punajuuri-vuohenjuusto paistos. Erityisesti miehille, lisäksi myös minulle oli yllätys, että Koskenrannan luomubrunssi on synonyymi kasvisbrunssille. Lihaa ei ollut tarjolla. Siikaa oli kyllä ruotoineen esillä, mutta kauhalla sen sohiminen, lautanen toisessa kädessä, oli kovin vaikeaa. Kalastin pienen palan kunnes hermo meni. Vaihtoehtoja oli niukasti, salaattia, tomaattia (erittäin hyvää), etikkakurkkua, kasvispyttipannua ja tuota suussasulavaa punajuuripaistosta. Paria erilaista pateéta oli myös, kala- ja kasvisversio. Ruoissa ei ollut merkintöjä siitä, mitä ne sisälsivät, vaan mausta piti arvata itse. Juomana löytyi hintaan kahvia&teetä sekä vettä pöydistä. Tarjoilija kiersi tarjoilemassa ainoastaan viiniä lisämaksua vastaan, ja ainakaan rouva Longfield ei saanut tilaamaansa cokista koskaan. Tarjoilija ei kuitenkaan ohjannut tilaamaan muita juomia tiskiltä.

Lieneekö minulla huono päivä tänään tätä kirjoittaessa ja brunssia muistellessa, mutta punajuurivuoasta huolimatta, annan brunssille arvosanan 7 sen kokonaisuuden toimimattomuuden vuoksi.

A

Itselläni ei ole tähän mitään lisättävää. Ruoka oli tosiaan hyvää, mutta sitä oli vähän ja se karitsan uupuminen kyllä risoo vieläkin..

Suositellut

2 Comment

  1. Tiina ja M:n serkku ;) says: Vastaa

    Hyvä arvostelu ja erinomaiset pointit, kyllä varsinkin luomussa täytyy olla alkuperä selvillä! Ei ole paljon järkeä syödä esim. Uusi-Seelantilaista luomua (Jota tuo karitsa olisi todennäköisesti ollut).
    Suloinen M :). Luomukirahvit eivät tainneet kuulua menuun ;).

    1. Kirahvia saivat maistaa vain kaikista tärkeimmät brunssivieraat. 😉 Toivotaan todella, että Koskenranta ottaa virheistä opikseen, ravintola on kuitenkin niin upealla paikalla, että on todella harmi jos palvelu (ja ruoka) jää tälle tasolle..

Vastaa