10 maailman parasta biisiä a la herra Longfield

No niin, hyvää päivää kaikki ihmiset. Minä – eli herra Longfield – olen nyt päässyt näppäilemään näppäimiä, ja nyt onkin aika maailman mielenkiintoisimman postauksen. Vaikka kovasti tekisi mieli kertoa päivän asustani – joka koostuu paidasta ja housuista – listaankin sen sijaan omat top 10 biisini, niin kuin Huli tuolla aikaisemmin jo uhkaili. Paitsi että tämä postaus on hyvin mielenkiintoinen, se on myös hyvin lyhyt. Jos joku tämän jaksaa loppuun lukea, ihmettelen. Itse asiassa ihmettelen, jos joku lukee edes tähän lauseeseen asti.

Siitä huolimatta, nyt se alkaa, top 10-biisit a la herra Longfield. Tämmösen listan tekeminen on hirrrveen, hirrrveen vaikeaa. Hyviä bändejä ja biisejä on niin paljon, ja ihmisen mieli on sen verran ailahtelevainen juttu että joku biisi voi jonain päivänä olla maailman paras, ja seuraavana aika yhdentekevä. Siksi ajattelinkin listata semmosia biisejä jotka on ollut jo kauan aikaa oman pääkoppani suosikkien joukossa. Päätin myös, etten päästä yhdeltä samalta bändiltä listalle kuin vain yhden biisin. Ajattelin että sillä lailla tästä tulisi helpompi juttu, mutta siitä tulikin vaikeampi.

Mutta mutta, tässä niitä nyt tulee.

Apulanta – Mitä vaan

Ensimmäiseksi tulee biisi Apulannalta. Apulanta sattuu olemaan paras bändi maailmassa, ja siitä syystä heiltä voisi tähän listaan kerätä helposti montakin biisiä, kuten esim. Pahempi toistaan tai Tuhka ja veri. Mutta Apulannalta parhaaksi valikoituu kuitenkin biisi nimeltä Mitä vaan. Se oli biisi, joka aikanaan repi pienen herra Longfieldin pois Scooterin ja Sashin ja muiden tekno-jumputtajien parista, ja johdatti nuoren mielen oikean musiikin pariin. Biisi on edelleen hyvä sellaisenaankin, mutta suurin hienous tässä on tuo uskomattomalla yrityksellä väännetty kotikutoinen musiikkivideo täynnä Jackie Chanilta matkittuja kökköjä ninjatappeluita, motskaritakaa-ajoa ja ammuskelua.

Green Day – Basket Case

Green Day teki alkuaikoinaan hyviä biisejä, sitten homma vähän lässähti mutta tuossa muutama vuosi sitten tuli taas omaa korvaa miellyttäviä biisejä. Alkuaikojen hitti Basket Case on Green Dayltä kuitenkin aika selkeästi paras, tähän en tuu varmaan ikinä kyllästymään. Tässäkin biisissä sopivan kumma ja hauska musiikkivideo on varmasti ollut osasyyllinen siihen miksi tästä biisistä niin paljon tykkään.

Coldplay – Green Eyes

Coldplay teki joskus levyn nimeltä Rush of Blood to the Head, joka on omasta mielestäni yksi parhaista levyistä koskaan. Jotkut sanoo että Coldplay on semmosta itsensä uneen itkevien nöösipoikien pimputtelua. Siksi minä varmasti tästä bändistä niin paljon tykkäänkin. Parhaan biisin valinta Coldplayn tuotannosta ei ole niin selvä juttu, mutta pitää valita biisi nimeltä Green eyes, niukasti ennen Politikia ja uutta Us against the worldia.

Tämä biisi sanoineen muistuttaa minua aina eräästä Huli-nimisestä henkilöstä, joka sattuu kirjoittelemaan tähän blogiin hieman useammin kuin minä, ja joka on lisäksi vielä vaimoni. Siirappista tai joo, mutta hyvin kuvaa sanat sitä mitä minä tätä kyseistä kottaraista kohtaan tunnen – kunhan vain ”green” sanan tilalla olisi vielä ”brown”. Tätä listaa tehdessäni muistutin asiasta Hulia, mutta eihän se edes muistanut koko tämmöstä juttua koskaan kuullensa. Ja mä oon niin luullu olleeni romanttinen ja tehneeni joskus vaikutuksen. Hah.

Dingo – Koulukapina

Ihan pieni ollessani muistan tykänneeni paljon Dingosta. Onneksi en silloin tiennyt että ne on Porista. Tai että mikä Pori edes on. Joka tapauksessa, muistan iskän avustuksella kuunnelleeni hirveällä innolla biisiä nimeltä Koulukapina sellaiselta ihmeelliseltä laitteelta, johon laitettiin joku iso musta kiekko pyörimään ja josta sitten tuli ääntä. Olin jo ala-asteikäisenä niin hardcore rebel 4 life, että heti halusin ruveta minäkin rakentamaan koulujen käytäville barrikadeja ja polttamaan tupakkinurkkauksia ja ties mitä muuta tässä biisissä lauletaankaan. En sit kuitenkaan ruvennut niin tekemään, sen sijaan keinuin rengaskeinussa ja oltiin rautahippaa tai jotain muuta yhtä käsittämättömän hienoa.

Tämä biisi on kuitenkin nostalgia-arvoltaan sen verran hyvä että se on pakko kelpuuttaa tähän listalle.

Oasis – Champagne Supernova

Hassut brittiläiset veljekset Manchesterista, Liam ja Noel Gallagher, sekä muutama muu brittiläinen herrasmies muodostivat aikanaan bändin nimeltä Oasis, ja he tekivät paljon hienoja lauluja. Sittemmin veljekset on keskittyneet lähinnä riitelemään keskenään, sen minkä erilaisten päihteiden käytöltä ovat aikaa yhteiselle harrastukselleen löytäneet. Niin paljon hyviä biisejä Oasikselta kuitenkin on tullut, että se pääsee aika heittämällä tähän listalle. Don’t look back in anger, Masterplan tai Live Forever voisi hyvin olla Oasista edustamassa, mutta biisi nimeltä Champagne Supernova saa kuitenkin kunnian. Mahtipontinen ja hieno biisi.

Blur – Song 2

Toinen hassujen brittiläisten herrasmiesten muodostama bändi, Blur, oli yhdessä vaiheessa elämää ihan ykkönen. Oasis ja Blur olivat molemmat yhtäaikaa suosionsa huipulla, ja lehdissä oli aikanaan paljon polemiikkia siitä kumpi näistä kahdesta on parempi. Nuorempana kössinä tykkäsin enemmän Blurista, mutta nykypäivänä ääni menisi kyllä Oasikselle. Joka tapauksessa, Blur oli aikanaan todella kova, ja biisi nimeltä Song 2 oli kaikista bändin kovista biiseistä kaikkein kovin. Ja on sitä edelleen.

Muse – Invincible

Musesta olen tykännyt kauan, tuntuu että heiltä ei huonoja biisejä tunnu tulevan oikein koskaan. Plug in Baby olisi varmasti valintani Musea edustamaan, ellen olisi saanut yhdeltä kaverilta kerran lainaan Musen live-DVD:tä. Sitä kuunnellessani vastaan tuli aiemmin vähän paitsioon jäänyt biisi nimeltä Invincible, ja voi hyvänen aika miten hieno se olikaan livenä. Tälle biisille on tehty musiikkivideokin, mutta se on typerä, pojat istuu jossain sen Linnanmäen ”Matkustan ympäri maailmaa”-kidutuslaitteen tapaisessa härvelissä soitinten kanssa. Livenä tämä on paljon parempi. En pysty ymmärtämään miten tuon laulavan ja kitaraa soittavan jampan, Matt Bellamyn, sormet tuossa soolon aikana pitkin kitaraa menevät.

Offspring – Kids aren’t alright

Offspringia en oikein alkuaikoina ymmärtänyt, syytän siitä sitä että siskollani oli muistaakseni tuolloin samantapainen letti-rasta-kasa päässä kuin bändin laulajalla, Dexter Hollandilla. Se oli hämmentävää. Pojat on kuitenkin aikojen saatossa leikanneet tukkansa ja kartuttaneet elopainoaan sen verran, että nyt en enää sekoita niitä siskooni ihan joka kerta, ja siksi niitä pystyy kuuntelemaan. Kids aren’t alright -biisi saa luvan nousta Offspringiltä parhaimmaksi, vaikka paljon muitakin ehdokkaita olisi ollut.

http://www.youtube.com/watch?v=VrZ4sMRYimw&ob=av2e

Don Huonot – Hyvää yötä ja huomenta

Don Huonot oli Apulannan ohella suosikkini kotimaisista bändeistä silloin kun ikää oli mittarissa vähän vähemmän kuin nyt. Bändi on jo hajonnut, rumpali laulaa tätä nykyä accapella-eklotus Rajattoman riveissä, kitaristi Kie Von Hertzen on kerännyt veljeksistään uuden bändin ja laulaja Kalle Aholakin yritti jotain sooloviritelmää saada kasaan, mutta ei se vissiin oikein lähtenyt. Ainoastaan bändin basistin liikkeistä en tiedä mitään Don Huonojen hajoamisen jälkeen, mutta ei basistien liikkeistä pidäkään mitään tietää. Don Huonoilta parhaaksi on pakko nostaa Hyvää yötä ja huomenta, Tuulee ja Sydänpuu jää himmeimmille mitaleille.

Disco Ensemble – Mantra

Hieman uudempaa musiikkia saa luvan tulla edustamaan Disco Ensemblen aina niin kiukkuiset pojat. Joitain vuosia sitten tähän bändiin törmäsin, ja löysin heiltä paljon hyviä biisejä. Mantra-niminen reipas jollotus tulkoon näitä höpönassuja edustamaan, etenkin biisin lopussa esiintyvän tuplabasarinsa ansiosta.

Siinä on virallinen lista. Ulos oli pakko jättää paljon hyviä bändejä, Kotiteollisuus, Tehosekoitin, Foo fighters, Blink 182, NOFX, Yellowcard, HIM.. Ei ollut helppo juttu tämmösen tekeminen.

Lisäksi ulos oli jätettävä muutama vielä noita valitsemianikin bändejä nolompi vaihtoehto. Joskus sitä huomaa tykästyneensä sellaisenkin artistin biisiin, mitä ei normaalioloissa voi sietää. Näitä yksittäisiä valonpilkahduksia ei voi siksi listalle kelpuuttaa, mutta koska nämä yksittäiset biisit ovat niin hyviä, ansaitsee nekin tulla tässä nyt mainituksi:

Antti Tuisku – Hyökyaalto

Kaikkien poikien suosikki, Rovaniemen lahja maailmalle ja Idols-jutun kirkkain kuparipenni, Antti Tuisku, iski vastoin kaikkia ennakkoluuloja ja oksennusrefleksejä vastaan Hyökyaalto-nimisellä biisillään. Tykkään hirveästi tästä biisistä, eikä sille mitään voi. Kunpa joku tekisi joskus tästä sellaisen version missä soi vain sähkökitarat, basso ja rummut.

Nelly Furtado – All Good Things

Kiva jollotus. Kyseinen neitonen on tätä biisiä lukuunottamatta varsin tylsä, mutta tästä biisistä olen tykännyt jo kauan.

Chisu – Sama nainen

Chisu, joka lausutaan muuten Zisu (niinku esim. children ja chip), on kyllä jännä täti. Se soittaa kaikkien biisiensä kaikki soittimet itse, ja semmoista pitää arvostaa kaiken maailman playback-hytkyjien seassa. Sama nainen on hieno biisi. Hyvä Zisu.

Britney Spears – Everytime

Britney on hieno esimerkki kaiken maailman playback-hytkyjistä, mutta vaikka muuten en täti-ihmisestä juurikaan perusta, tykkään Everytime -nimisestä biisistä. Tämän olen itse opetellut kitaralla jotenkuten nypläämään, Huli varmasti on sen muutaman ylimääräisen kerran elämässään joutunut kuulemaan.

No ni. Nyt se loppui. Huh miten rankkaa tämmösten juttujen kirjottaminen on. Ei ois helppoa olla maailmankuulu bloggari, jollainen minusta nyt tietenkin on jo tämän postauksen takia tullut.

Mutta, kiitos ja anteeksi, tämä ei tule toistumaan. Paitsi ehkä joskus.

Suositellut

7 Replies to “10 maailman parasta biisiä a la herra Longfield”

  1. Eikä, täällähän on vaikka mitä muistojen biisejä jotka olin jo unohtanut! Koulukapinaa mäkin muistan laulaneeni innoissani ihan pikkumuksuna, vaikken tajunnutkaan sen sanoista hölkäsen pöläystäkään (ehkä hyvä niin), ja Song 2 oli hitti bändiaikoina. Offspring-tukkakin sai hihittämään. Miten mä jaksoinkin letittää koko pään täyteen pikkulettejä, ja miten rumalta se näyttikään. Ai kamala.

  2. Herra Longfield says: Vastaa

    Hohoo, luit ainakin jonnekin puoliväliin asti! Uusi High score!

    Se Offspring-tukka oli hieno, mutta se oli outoa että sillä laulajalla oli samanlainen, ku sehän on naisten tukka. Transu laulamassa, ei voinut ymmärtää. Mutta nyt Antti Tuiskukaan ei häiritse.

  3. Heeei, täällähän oli kivoja biisejä. Biisejä, joista aika monen oisin itsekin rankannut top10-listalle. hauskaa.

    1. Tee ihmeessä oma listasi blogiin! Näitä olisi kiva lukea. 🙂 Tästä olisi pitänyt tehdä haaste, tosin on kyllä aika työläs.. Mutta jos mä nyt vaikka haastan sut tekemään vastaavan listan. 😉

    2. Herra Longfield says: Vastaa

      Sulla on siis selkeästi hyvä ja oikea musiikkimaku.

  4. heh… pitänee siis ruveta omaa top10-listaa vääntämään. Saattaa kyllä olla, että siihen menee hetki aikaa, että mulla on tarpeeksi aikaa miettiä ja pohtia. Mutta luvattakoon nyt tässä, että joku kaunis päivä se ilmaantuu 🙂

    1. Jesh! Toivottavasti listalle tulee muutama muukin biisi kuin tähän herran listaan. 🙂

Vastaa