• Herkuttelu
  • Joulukalenteri 7: Gluteenittomat browniejoulukuuset & arvonta


    Postaus on toteutettu yhteistyössä Helsingin Myllyn kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Myllärin kotimaisiin, gluteenittomiin kauratuotteisiin ja suunnitella tuotteista resepti. Postaus sisältää myös arvonnan, josta tarkemmin postauksen loppupäässä!

    gluteeniton-brownie

    Joku saattaa vielä muistaa, kun kirjoittelin vuonna 2015 mystisestä mahastani. Mystisen mahani kanssa olen vuosien saatossa oppinut elämään, ja vaikka mitään lääketieteellistä selitystä oudoille vatsaväänteilleni ei ole löytynyt, olen oppinut tunnistamaan tilanteita sekä ruoka-aineita, jotka eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Jotkin epämiellyttävät sosiaaliset tilanteet täytyy tosin hoitaa, oli maha siitä mitä mieltä tahansa. Mutta vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita voi sentään välttää hyvin helposti.

    Listasin vuonna 2015 ylös kalenterin takasivuille erityisesti töissä vatsaani ärsyttäviä ruoka-aineita. Huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että töissä mystinen vatsa oireili eniten – lääkäri osasi selittää miksi. Töissä koneen ääressä istuessa suolisto nököttää paikoillaan, ja silloin ruokamassat eivät pääse liikkumaan suoliston uumenissa kovinkaan tehokkaasti, ja se edesauttaa mystisen mahan oireilua.

    Kaivoin kirjaamani listan tätä postausta varten esiin. Mukaan mahtuu hyvin selkeitä vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita, jonka lisäksi monia yhdistää eräs tietty asia. Gluteeni.

    • pasta, nuudelit
    • sipuli ja valkosipuli, raakana sekä kypsennettynä
    • tuc-keksit
    • vaalea vehnäleipä
    • tulinen ruoka
    • kaali (keitossa, kääryleissä sekä salaatissa)

    Tämän tajutessani olen tietoisesti vähentänyt hurjasti viljatuotteiden syömistä, erityisesti töissä. Juttelen asiasta kuin asiasta avoimesti lähes joka paikassa, ja myös mystisestä mahastani on juteltu töissä niin lounas- kuin kahvipöydässäkin. Eräs työkaveri osasi kertoa minulle, että kaura on vatsalle kovin ystävällistä, ja hän ei voi oikeastaan syödä muuta leipää kuin täyskauraa, sillä vehnä sekä ruis saa vatsan turpoamaan suureksi palloksi. Otin neuvosta vaarin, ja etsin seuraavalla kauppareissulla leipähyllystä 100 % kauraleipää. Sen jälkeen kotona on puputettu lähes poikkeuksetta täyskauraleipää jälkiuunileivän lisäksi (oma mystinen mahani ei ole moksiskaan ruisleivästä).

    gluteeniton-brownie

    Gluteenittomien tuotteiden kirjo on lisääntynyt kaupan hyllyillä viime vuosina valtavasti. Hinnat ovat siinä sivussa myös laskeneet, ja nämä syyt ovat varmasti olleet yhteydessä siihen, että Kela lakkautti (isomman tahon käskystä) tämän vuoden alusta ruokavaliokorvauksen, jolla tuettiin keliakiaa sairastavien gluteenittoman ruokavalion korkeampia kustannuksia reilulla 20 eurolla kuukaudessa.

    Oman mystisen mahani selitys ei ollut keliakia, mutta selkeä yhteys inhottavan pistäviin vatsakipuihin gluteenilla kuitenkin on. Gluteenitonta ruokavaliota en ole edes kokeillut, sillä mm. tietoinen vehnätuotteiden vähentäminen on jo auttanut omaa tilannettani aivan riittävästi. Tosin, jos totta puhutaan, niin nyt raskausaikana tuntuu siltä, että voisin syödä vaikka yhtä aikaa kaikkia ruoka-aineita joille olen allerginen (niitä on pitkä lista), eikä niillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Vatsa on voinut paremmin kuin vuosiin raskausaikana, ja ihan mielenkiinnosta kokeilin jokunen kuukausi sitten omenan syömistä. Ennen pala raakaa tai kypsennettyä omenaa sai vatsan turpoamaan palloksi, huulet kutisemaan vimmatusti ja kurkkukin tuntui karhealta syömisen päätteeksi. Mutta nytpä ei tule mitään oireita! Syön pari omenaa päivässä ja missään ei tunnu mitään. Todella mystistä, laitetaan vaikka sitten niiden kuuluisien hormonien piikkiin.

    gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

    Helsingin Myllyn kampanjassa päätin lopulta kokeilla Myllärin gluteenittomista tuotteista kotimaisia, gluteenittomia kaurajauhoja (muita vaihtoehtoja olisi ollut kaurarouhe taikka kauralese). Reseptiä pyörittelin hetken mielessäni, kunnes törmäsin Pinterestissä söpöihin joulukuusibrownieihin. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan! Reseptin pohjana toimii äidiltäni saatu brownietaikinaohje, johon vaihdoin vain vehnäjauhojen tilalle Myllärin gluteenittomat kaurajauhot. Voiko gluteenittoman leivonnaisen tekeminen enää helpommin onnistua? Ei minusta, ihan turhaan panikoin sitä miten mystiseltä kuulostavia kaurajauhoja voisi käyttää, sen kun vain vaihtoi reseptin jauhot kauraiseen vaihtoehtoon.

    Koristeluidea on kotoisin suoraan Pinterestistä. Kolmionmallisiin brownieihin suditaan päälle vihreää sokerikuorrutetta, latvaan laitetaan pieni keltainen sokeritähti ja joulukuusen koristeina toimivat värikkäät nonparellit. Niin söpöä ja helppoa!

    Onko sinun tuttavapiirissäsi gluteenitonta ruokavaliota noudattavia henkilöitä? Lisää inspiraatiota herkullisiin resepteihin löytyy mm. Myllärin FB-sivuilta, joista kannattaa käydä tykkäämässä.

    gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

    Gluteenittomat brownie-joulukuuset

    Browniet
    (isolle pellille, puolita annos jos käytössäsi on kapeampi uuni)

    • 400 g voita
    • 6 kpl kananmunia
    • 3 dl sokeria
    • 6 dl Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
    • 2 dl Van Houten kaakaojauhetta
    • 4 tl leivinjauhetta
    • 4 tl vaniljasokeria
    • 2 dl vahvaa kahvia (suodatinkahvin sekaan on hyvä heittää espressokahvin muruja)

    1. Sulata voi mikrossa.

    2. Vaahdota kananmunat ja sokeri.

    3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseokseen sen jälkeen vuorotellen sulanut voi sekä kahvi.

    4. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tarkista, että leivinpaperia on riittävästi ja kaikki pellin reunat on suojattu leivinpaperilla. Tasoita taikina pellille esim. nuolijan avulla.

    5. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 15-20 min.

    6. Anna valmiin browniepohjan jäähtyä kaikessa rauhassa ennen kuin alat leikata siitä kuusenmuotoisia kolmioita.

    Koristeluun

    • vihreää sokerikuorrutetta
    • keltaisia tähdenmallisia sokerikoristeita
    • värikkäitä nonparelleja

    1. Kun browniepohja on täysin jäähtynyt, voit alkaa leikata siitä kolmioita. Me käytimme apuna pitkiä puisia grillitikkuja, jotta saimme kolmioista samankokoisia. Tai mitä mä valehtelen, tässä välissä minä hipsin pakoon ja herra Longfield teki laskelmia ja suunnitteli miten kaikista kolmioista saisi saman kokoisia. Alla on yksi havainnekuva siitä miten herra sai hienot kolmiot aikaan.

    2. Aloita kuusien koristelu vihreällä sokerikuorrutteella, sen jälkeen kuusen latvaan voi laittaa tähden ja lopuksi viskellä värikkäät nonparellit kuusen ylle.

    gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

    Loppuun vielä se arvonta, josta alussa mainitsin! Arvonnan voittanut lukija saa palkinnoksi Myllärin gluteenittomat -tuotepaketin, jossa on yksi kappale jokaista Myllärin gluteenitonta tuotetta (Kauramysli, Kaurarouhe, Kauralese, Iso Kaurahiutale, Kaurajauho sekä Tropical Mysli). Osallistuaksesi arvontaan, tulisi sinun kertoa tämän postauksen kommenttiboksissa oletko huomannut, että vatsasi alkaisi oikuttelemaan esim. vehnä- tai ruisleivästä, vai onko vatsasi tehty teräksestä, eikä sitä pienet (taikka suuret) vehnäsämpylämäärät paljon hetkauta.

    Kommentointiaikaa on 13.12. asti. Otan voittajaan yhteyttä keskiviikkona 14.12., ilmoitathan ystävällisesti myös sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

    Kurkkaa vielä lopuksi blogin aiempien joulukalenterien 7. luukut!

    Vuoden 2011 7. luukku: Furoshiki

    Vuoden 2015 7. luukku: Ystävien koristelema piparkakkutalo

    gluteeniton-brownie

    Yhteistyössä Helsingin Mylly

  • Herkuttelu
  • Joulukalenteri 6: Toscaninin joululounas


    Moerinco 2016, Herra Longfield Frutti di Mare – ESPOO tässä.

    Itsenäisyyspäivän aatto eli eilinen oli jännä päivä. Helsinki nimittäin vastaanotti silloin suuria mediajulkkiksia, eli minut ja Hulin. Meillä sattui olemaan molemmilla vapaapäivä, ja moista ihmettä juhlistaaksemme suunnistimme Helsingin Toscaniniin joululounasta syömään. Ilolla panimme merkille, että kaupunkiin saapumisemme takia kaupungissa pyöri ties mitä Ylen rekkaa ja uutistiimiä, en vaan ymmärrä miksei ne tulleet kuvaamaan meitä siihen Toscaninin edustalle, vaan menivät sen sijaan kaikki Senaatintorin suuntaan. Varmaan olivat saaneet väärän uutisvinkin meidän liikkeistämme.

    Toscaninissa on jouluaatonaattoon eli 23.12. asti tarjolla joululounasmenu. Olemme ravintolassa muutamia kertoja aiemminkin käyneet syömässä, paikka on tunnelmaltaan mukava, henkilökunta on aina ollut asiantuntevaa ja ystävällistä, ja ruoka todella hyvää. Lisäksi siellä on maailman hienoin katto!

    toscanini-helsinki5

    Tällä kertaa minä ryhdyin syömisen lomassa oikein juopottelemaan, sillä otin lounasmenun ruoille suunnitellun viinipaketin. Huli ei sitä jostain syystä tahtonut ottaa (no siis ku se on raskaana), mutta Toscaninin ystävällinen väki toi Hulillekin kuitenkin alkoholitonta Zero-skumppaa. Se oli oikein hyvää, kyselin tarjoilijalta että mahtaisikohan sitä saada ihan Alkostakin, mutta ei kuulemma saa. Käytiin loppukesästä muutamia kertoja Hulin kanssa Alkoista etsimässä alkoholittomia huijausviinejä erinäisiin tapahtumiin, joita lipittämällä Huli pystyi silloin vielä salassa pidettyä raskauttaan piilottelemaan. Kovin laajaa alkoholittomien viinien valikoimaa ei Alkoista löytynyt, ei kai niitä sitten kauheesti ihmiset tuppaa juoda.

    toscanini-helsinki6

    Alkuruokana joululounasmenussa tarjoiltiin hernekeittoa, mutta sepä ei ollutkaan ihan normitorstain hernesoppaa, vaan rosmariinilla maustettua kikhernekeittoa, jonka sekaan oli vielä viskelty mustekalaa, tiikerirapuja ja valkosipulikrutonkeja. Tai no, ei niitä tosiaankaan oltu lautaselle viskelty, vaan kaikki oli millilleen oikeassa kohdassa, lautasille oli jopa aseteltu niistä kikherneistä hieno kaarimainen muodostelma. Ajatuksena hernekeitto, johon on sotkettu mereneläviä, kuulosti melko oudolta, mutta oikein hyvin ne keskenään toimivat, tiikeriravut varsinkin maistuivat kikhernekeiton kanssa todella hyviltä. Keiton kaverina tarjoiltu valkoviini ei ollut minun makuuni, se oli hyvin kuivaa ja minä en kuivia viinejä useinkaan ymmärrä. Viini oli semmosta ku ”Campo Maccione 2015, Rocca delle Macie Vermentino – TOSCANA”. (Hirveesti sanoja yhden viinin nimessä, luulen että noista toi 2015 on vuosikerta, ja capslock päällä kirjoitettu Toscana paikka mistä viini oli kotoisin. Muiden sanojen epäilen olevan italian kieltä.)

    toscanini-helsinki4

    Pääruokaa odotellessa minulle tuotiin lasillinen punaviiniä, Hulille tuotiin lisää Zeroa, ei kokista vaan sitä alkoholitonta kuoharia. Muistelin kesäistä viininmaistelukoulutustamme, ja huljuttelin punaviiniä kuin mikäkin ammattilainen ennen kuin nuuhkaisin sitä ja hörppäsin pienen kulauksen. Viini maistui ihan märälle villakankaalle, mutta en vaipunut epätoivoon, sillä muistin myös sen seikan että punaviinin on syytä antaa tehdä tuttavuutta ilman kanssa ennen kuin sitä alkaa ihan toden teolla tuomitsemaan, joten annoin punaviinille vähän lisäaikaa.

    Pääruokana oli karitsanniskaa polentalla ja luumu-punaviinikastikkeella, ja huhhuh miten hyvää karitsa oli! Lihaa oli pitkään ja hartaasti kypsytelty, ja se oli niin mureaa että sen olisi melkein voinut saada rikki puhaltamalla. Annos oli myös melkoisen iso, Huli ei jaksanut ihan kaikkea omalta annokseltaan syödä, minä sitten vedin itseni väkisin lähes ähkyyn koska se liha oli niin hyvää että sitä ei sopinut jättää yhtään syömättä. Myös se aluksi villatakilta maistunut punaviinikin muuntui ilmaannuttuaan hemmetin hyväksi, helpoksi punkuksi, joka sopi murean karitsan kanssa messevästi yhteen. Punaviinin kutsumanimi oli ”Barbaresco DOCG 2013, Carlo Boffa Nebbiolo – PIEMONTE”, ja uskoakseni numerosarja oli taas vuosikerta ja viimeinen capslock-teksti paikka mistä viini oli. Tuo DOCG lienee jotain nuorisokieltä, näitä tämmösiä YOLO ja LOL ja mitä niitä on, ja sitten ehkä tuo Carlo oli jonkun viiniveijarin etunimi.

    toscanini-helsinki3

    Jälkkärikin lounasmenuun toki kuului, sen seuraksi minulle tuotiin jälkkäriviiniä, ja koska Huli ei sitä voinut juoda, mukava tarjoilijasetä kaatoi minun lasiini kaksinkertaisen annoksen ihan vahingossa, hassusti se vielä sanoi oho ennen kuin oli lopettanut kaatamistaan. Jälkiruokana pöytään tuotiin oikein nätti lautanen, johon oli ripoteltu Castagnaccio-kakun palasia, valkosuklaamoussea sekä marjoja. Paahdetuilla pinjansiemenillä varustettu kakku ei ollut niin kuivaa miltä se näytti, ja kakku-mousse-yhdistelmä oli oikein hyvää, ruoka-aineita kannatti sotkea toisiinsa, erikseen syötyinä kumpikaan ei ollut oikein mainittavaa mutta kun ne yhdisti ja vielä haarukoi jonkun mustikan siihen kaveriksi niin aijai! Jälkiruokaviini haisi ihan marmeladille, eikä se makeudeltaankaan sille paljoa hävinnyt. Ihan kun olisi jotain nestemäistä karkkia juonut! Oikein mukava jälkkäriviini siis oli sellainen asia kuin ”Dindarello 2014, Maculan Moscato – VENETO”. Nyt varmaan osaatte jo itsekin tulkita tuosta rimpsusta kaiken oleellisen kun olen aikaisempien viinien kanssa antanut jo niin hyvää tulkkausapua.

    toscanini-helsinki1

    Toscaniniin muuten tuli muitakin mediajulkkiksia meidän lisäksemme, Risto Siilasmaa asteli sinne meidän tapaamme lounasta popsimaan, ja lisäksi ikkunamme ohi meni Mira Kasslin ja Minttu Mustakallio. Kyllä niitä Ylen rekkoja ja Maikkarin uutistiimejä varmaan harmittaa nyt kun eivät tulleet siihen Toscaninin edustalle, meidän lisäksemme olisivat saaneet bonuksena videokuvaa muistakin julkimoista. Nyt joutuivat sitten vaan kuvaamaan brittiläisen mediakoneiston kanssa Senaatintorille sattumalta ilmestynyttä Saara Aaltoa ja monituhatpäistä ihmismerta.

    toscanini-helsinki2

    Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 6. luukut!

    Vuoden 2011 6. luukku: Itsenäisyyspäivä

    Vuoden 2012 6. luukku: Kotikutoinen Itsenäisyyspäivä

    Vuoden 2015 6. luukku: Itsenäinen Suomi

  • Herkuttelu
  • Joulukalenteri 4: Muhkean maukkaat juustopallot


    Pyöräytettiin jokunen vuosi sitten itsenäisyyspäivänä kolme mahtavan muhkeaa juustopalloa.

    juustopallot

    Muhkeiden juustopallojen reseptit ovat kotoisin ihanilta Martha Stewartin sivuilta, joilta kuolailen vähän väliä upeita ja hauskasti toteutettuja reseptejä. Varsinkin eri teemoittain ja juhlapyhittäin listatut reseptit ovat ihan huippuja.

    Juustopallojen reseptiin törmäsin jo pidemmän aikaa sitten ja päätin heti, että kyseisiä palleroita tehdään meillä itsenäisyyspäivänä. Puolitimme reseptien ainekset, sillä alkuperäinen resepti on mitoitettu 10 hengelle. Juustopalloista voisi hirmuisen hyvin tehdä vaikka illanistujaisiin monen monta pientä palloa, jolloin kaikki juhlavieraat pääsisivät niihin käsiksi helpommin. Meillä nimittäin tuli jo ihan kahdestaan hieman skabaa cheddarjuustopallosta (joka oli siis ehdottomasti paras näistä kolmesta).

    juustopallot

    Roquefort-juustopallon reseptin jätän tästä postauksesta pois, sillä meidän mielestämme Roquefort-juusto oli liian voimakasta, ja kyseinen juustopallo jäi melkein kokonaan syömättä. Jälkikäteen mietittynä Roquefortin voisi hyvin korvata vaikka perinteisellä Aura-juustolla, jolloin juustopallon maku olisi hieman kiltimpi. Mutta jos te pidätte tästä ällövoimakkaasta juustosta, kurkatkaa resepti Martha Stewartin sivuilta.

    Juustopallojen pohja

    • 0,6 dl huoneenlämpöistä voita
    • 300 g maustamatonta tuorejuustoa
    • 1 tl sitruunamehua
    • ¼ tl Worchestershire-kastiketta
    • muutama tippa Tabascoa
    • hyppysellinen suolaa sekä valkopippuria

    1. Sekoita kaikki ainekset sähkövatkaimella tasaiseksi mössöksi.

    2. Jaa tuorejuustomössö kolmeen eri kippoon (huom! vähennä pohjan määrää kolmanneksella, mikäli et tee pahaa Roquefort-juustopalloa).

    juustopallot

    Cheddarjuustopallo

    • noin 140 g raastettua cheddarjuustoa
    • 1 rkl mangochutneyta
    • 1 dl kuivattuja karpaloita

    1. Yhdistä cheddarjuusto sekä mangochutney juustopallojen pohjaan (ohje yllä).

    2. Muotoile mössöstä pallo ja laita se elmukelmutettuna jääkaappiin pariksi tunniksi kovettumaan.

    3. Pyörittele juustopallo kuivatuissa karpaloissa.

    4. Tarjoile erilaisten suolakeksien kera.

    Vuohenjuustopallo

    • noin 140 g laadukasta vuohenjuustoa
    • 1 rkl pieneksi silputtua kevätsipulia
    • noin 1 dl silputtua persiljaa

    1. Yhdistä vuohenjuusto sekä kevätsipuli juustopallojen pohjaan (ohje yllä).

    2. Muotoile mössöstä pallo ja laita se elmukelmutettuna jääkaappiin pariksi tunniksi kovettumaan.

    3. Pyörittele juustopallo silputussa persiljassa.

    4. Tarjoile viipaloitujen kurkkujen kera.

    juustopallot

    Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 4. luukut!

    Vuoden 2011 4. luukku: Joulukortit vuosimallia 2011

    Vuoden 2012 4. luukku: Muhkea lahjatoivelista

    Vuoden 2015 4. luukku: Mieleenpainuvimmat joululahjat

  • DIY
  • Joulukalenteri 3: Ikkunakoriste kävyistä sekä pipareista


    Jos ihan suoraan sanon, niin en ole kovin idearikas ihminen, vaikka moni tuttu niin musta ihan varmasti ajattelee. Totuus on kuitenkin se, että ideat ja mielikuvitus pelaa mulla vasta sen jälkeen, kun näen jossakin jonkun mahtavan idean, jota alan sitten jalostaa omassa päässä eteenpäin.

    ikkunakoriste_joulu6

    Näin kävi myös karahkakoristeen osalta. Olin bongannut vastaavan Pinterestin ihanassa maailmassa jo hyvän tovin ennen joulua, ja päättänyt väkertaa sellaisen vihreään Vihervaaraan joulun ajaksi. Pinterestissä silmiini osui vain karahka, jossa roikkui koristeltuja pipareita. Sitten kävi niin hauskasti, että työpaikallani koottiin tuttuun tapaan ns. jouluseinä/-aula, jonka koristelee vuorollaan työhyvinvointiryhmään kuuluvat ihmiset.

    Tänä vuonna yksi jouluseinän upeimmista koristeista oli työhyvinvointiporukan tekemä karahkakoriste. Eikä siinä karahkassa roikkunut ollenkaan pipareita, ainoastaan käpyjä. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

    ikkunakoriste_joulu4

    Vihreän Vihervaaran joulukarahkaa varten haettiin herra Longfieldin ja Horation kanssa eräänä iltana metsästä karahkoita. Mulla oli otsalamppu ja Fiskarsin kirves mukana, ja siellä umpimetsässä mä sitten möyrin kymmenen jälkeen illalla etsimässä sopivia karahkoita. Herra Longfield nauroi läheisellä metsäpolulla vedet silmissä kun minä tutkin pimeässä metsikössä sieltä löytyneitä karahkoita kirves kädessä vain otsalampun säälittävä valo apunani, niin ja maha tietenkin pystyssä.

    No, sopivat karahkat löytyivät, ja pienen kirvessiistimisen jälkeen ne vietiin pariksi päiväksi kodinhoitohuoneen lattialle kuivumaan. Horatio tosin löysi karahkat kodinhoitohuoneesta yhtenä yönä, ja aamulla yksi karahkoista oli pureskeltu komeasti. Onneksi vain yksi.

    ikkunakoriste_joulu1

    Kuivan karahkan lisäksi tähän joulukoristeeseen tarvitaan koristeltuja pipareita, joissa on pieni reikä, ja josta voi pujottaa (juutti)narun läpi. Tein yhden satsin pipareita itse, mutta päädyin lopulta käyttämään omassa karahkassani valmiiksi ostettuja (ja rei’itettyjä) pipareita, jotka koristelin yksinkertaisesti valkoisella sokerikuorrutteella.

    Lisäksi tarvitaan kuivia käpyjä. Märätkin toki käyvät, mutta jos käpy ei ole kuiva, niin se aukeaa kuivuessaan. Tämä nyt vain tiedoksi sen takia, että varaa märille kävyille tilaa karahkalla vähän enemmän, sillä aukinainen käpy on noin kaksinkertaisen kokoinen märkään käpyyn verrattuna.

    ikkunakoriste_joulu3ikkunakoriste_joulu5

    Minä liimasin käpyjen yläosaan juuttinarun kuumaliimalla kiinni. Homma kävi helposti, ja koska kuumaliima on sen verran tuhtia tavaraa, pysyvät kävyt varmasti paikoillaan loppiaiseen asti.

    Kun koristeet ovat valmiit, pitää karahkalle etsiä sopiva paikka. Meillä karahka päätyi keittiön ikkunoiden eteen. Porasimme kattoon kaksi pientä koukkua, josta laitoin roikkumaan paksua juuttinarua ja karahka aseteltiin sitten lepäämään näiden narujen varaan.

    Kun karahka roikkuu sopivalla korkeudella, pitää enää sitoa koristeet karahkaan kiinni, ja sitten ihanan rosoinen ja maalaisromanttinen joulukoriste on valmis.

    Jos tykkää kovasti jouluvaloista, voi karahkaan kietoa vielä pattereilla toimivat jouluvalot kiinni. Työpaikan jouluseinällä olevassa karahkassa jouluvalot ovat, itse jätin ne nyt ainakin aluksi pois. Voihan ne sitten jälkikäteen lisätä jos siltä tuntuu.

    ikkunakoriste_joulu2

    Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 3. luukut!

    Vuoden 2011 3. luukku: Suuri tonttukirja

    Vuoden 2012 3. luukku: Perhe

    Vuoden 2015 3. luukku: Maitosuklaa-pistaasitaatelit

  • Joulu
  • Joulukalenteri 2: Bokeh-kuvaus


    Boke on japania ja tarkoittaa sumeutta. Ja siihen sanaan kiteytyykin koko bokeh-kuvaus. Bokeh-kuvia on yleisesti ottaen kahdenlaisia – joko koko kuva-ala on sumea (lue: epätarkka) tai tausta on sumea ja kuvan pääkohteesta tehdään terävä lyhyen syvyysterävyyden avulla (lue: pääkohde on ”aivan” linssin edessä ja tausta mahdollisimman kaukana pääkohteesta).

    Onnistuneiden bokeh-kuvien salaisuus on hyvä ja valovoimainen objektiivi. Itse omistan 35mm F1.8, ja tällä optiikalla bokeh-kuvien ottaminen onnistuu tosi hyvin. Jos sulta löytyy kameralaukusta vaikka 50mm F1.8 (tai F1.6-F1.2), niin linssi runkoon kiinni ja hommiin! Bokeh-kuvaus on ihan älyttömän ihanaa ja hauskaa puuhaa.

    Bokeh-efektin luomista varten kannattaa käyttää mahdollisimman pientä ISO-arvoa, ISO 100 tai ISO 200 on paras, ISO 400 on maksimi. Mikäli käyttää tätä suurempaa ISO-arvoa alkaa taustan kuvakohina pilata bokeh-efektiä. Eli kaiken A ja O on objektiivin valovoima sekä pieni ISO herkkyys – niin ja luovuus! Kuvat voi hyvin ottaa käsivaralta, suljinaika tulee vain asettaa maksimissaan 1/8 s., jotta kuva ei tärähdä. Bokeh-kuvaan ei haluta tärähtäneisyyttä vaan sumeutta. Ne on kaksi eri asiaa.

    Mutta kurkataanko mun eräällä valokuvauskurssilla ottamia bokeh-kuvia? Tähän alkuun ihan harjoittelukappaleita jouluvaloista, lopussa lisätään hieman vaikeusastetta.

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    Jouluvalojen sumeus saadaan aikaan ihan vain tarkennuksen avulla. Kamerasta kannattaa laittaa päälle manuaalitarkennus ja sitten vain kokeilla kuinka sumea lopputulos miellyttää omaa silmää missäkin tilanteessa. Tätä on hieman hankala yrittää selittää kirjoittamalla.. Itse olin aivan sekaisin eilisen opetustuokion jälkeen, mutta kun pääsin kameran kanssa hommiin,  alkoi homma valjeta. Kolmen tunnin aikana kuultiinkin usean eri kuvaajan suusta ”aaaa, jooo jooo, nyt mä tajuun” -lausahduksia.

    Lopputunnista aloin askarrella. Olin nähnyt etukäteen hauskoja bokeh-kuvia, joissa valotäplät ovat muuttuneet mystisesti esim. sydämen tai tähden muotoisiksi. Opettajan avustuksella sain käsiini mustaa pahvia ja sakset. Pahvista piti leikata objektiivin eteen pala, ja sitten siihen palaan piti askarrella jokin kuvio. Mä tein tietenkin sydämen, hyvin pienen sydämen, jonka leikkaaminen isoilla Fiskarsin saksilla vaati kyllä hieman hermoja. Kun pahviin oli saatu haluttu kuvio, piti se vielä saada kiinnitettyä keskelle objektiivia. Lopulta olin teipannut pahvipalan objektiiviin kiinni ja sitten vain hommiin. Jos selitykseni oli hieman hankalasti ymmärrettävä, niin kurkatkaa ihmeessä DIY Cozy Home -sivuston linkki, jossa homma selkenee havainnollistavien kuvien avulla varmasti paremmin.

    Lopputulokset olivat aika hauskoja, vai mitä mieltä olette?

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    bokeh

    Harjoitukset on saatu täällä nyt käyntiin, ja ideoita siihen, missä kaikessa bokeh-kuvausta voisi käyttää, on jo pää täynnä. Luulenpa, että saatte jossain välissä vielä toisenkin kuvakollaasin bokeh-kuvistani!

    Jos jollakulla on joulukortit vielä tekemättä, niin bokeh-efektin avulla saa aikaan upeita joulukorttikuvia. Meidän joulukorteissa komeili jokunen vuosi sitten bokeh-tekniikalla otettu kuva. Kuva on minusta hyvin jouluinen, vaikka oikeasti kuvassa on vain kivennäisvesipullon pisaroita.

    Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 2. luukut!

    Vuoden 2011 2. luukku: Rakas joulupukki

    Vuoden 2012 2. luukku: Käpyletkakoriste

    Vuoden 2015 2. luukku: Gluteeniton ranskalainen suklaatorttu

  • Herkuttelu
  • Joulukalenteri 1: Piparkakkukuulat

    Jestas! Se on taas täällä. Nimittäin joulu.

    Tai ei nyt varsinaisesti vielä joulu, mutta joulunodotuksen saa aloittaa virallisesti tänään – joulukuun 1. päivänä.

    tratti

    Haluaisin kovasti tänäkin vuonna saada blogiin pystyyn joulukalenterin, josta pärähtäisi ilmoille jouluinen postaus aina aattoon asti. Nyt pitää antaa itselle kuitenkin sen verran löysää, etten lupaa uutta postausta aivan jokaiselle päivälle. Hoppua riittää, eikä blogille ole viime aikoina löytynyt oikein kunnolla aikaa, sillä töissä on tullut istuttua enemmän kuin tarpeeksi. Kotona onkin sitten iltaisin halunnut tehdä jotain aivan muuta kuin istua vielä paria lisätuntia koneella.

    Mutta lupaan yrittää parhaani, ja tuoda teille sinne ruutujen toiselle puolelle mahdollisimman paljon joulufiilistä meidän pikkuisen sekametelisoppabloginkin välityksellä.

    Joulukalenterin 1. luukku pitää sisällään reseptin makeisiin sormisyötäviin. Piparkakkukuulia on kiva tarjoilla joulun alla vieraille esimerkiksi konvehtien sijasta glögin kaverina. Kuulista kannattaa tehdä mahdollisimman pieniä, sillä ne ovat äkkimakeita ja yllättävän tuhteja. Jouluista makua näissä riittää!

    piparkakkukuulat

    Resepti on peräisin Maku-lehden sivuilta.

    Piparkakkukuulat

    noin 25-35 kappaletta

    • 150 g piparkakkuja
    • 150 g mantelimassaa
    • 100 g voita
    • 1 dl mantelijauhetta

    Pinnalle

    • 100 g piparkakkuja
    • 200 g tummaa suklaata

    1. Jauha piparkakut, mantelimassa, kylmä voi ja mantelijauhe monitoimikoneen leikkuuterällä tasaiseksi massaksi (voi mössätä myös käsin, piparkakut tosin ainakin kantsuu jollain välineellä jauhaa jauheeksi).

    2. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja nosta hetkeksi jääkaappiin.

    3. Jauha pinnalle tarvittavat piparkakut hienoksi monitoimikoneessa. Kaada murut lautaselle.

    4. Sulata suklaa vesihauteessa. Kieritä palloset kahden haarukan avulla suklaassa ja tämän jälkeen piparijauheessa.

    5. Nosta piparkakkukuulat lautasella jääkaappiin. Anna jähmettyä vähintään tunti.

    6. Säilytä piparkakkukuulat jääkaapissa tiiviissä rasiassa.

    piparkakkukuulat

    Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 1. luukut!

    Vuoden 2011 1. luukku: Rakenna joulupuu -kampanja

    Vuoden 2012 1. luukku: Piparkakkukuusi

    Vuoden 2015 1. luukku: Tyttöjen joulu

  • Aamupalat ja brunssit
  • Tomaatti-juusto-basilikamunakokkeli

    Muistatteko vielä savulohi-kevätsipulimunakokkelin, jolla herkuteltiin toissa viikonloppuna kaiken häsän ja työkiireiden keskellä? No ne kiireet eivät ole varsinaisesti loppuneet vielä mihinkään, vaikka pääsinkin kahdesta projektista viime viikonloppuna eroon. Työkiirettä riittää aina ihan vuodenvaihteeseen asti, ja siitä onkin sitten enää muutama tovi äitiysloman alkuun. Ihan hullua!

    Tuossa noin neljän kuukauden päästä meillä pitäisi olla pieni ihme sylissä ihmeteltävissä, ja sitten työkiireet ovat kaukainen muisto vain. Miten mahtavalta tuo ajatus tuntuukaan.. Nyt pitää skarpata enää pienen pieni hetki, hoitaa hommat kunnialla loppuun ja sen jälkeen päästä kokemaan jotain valtavan ainutkertaista ja ihmeellistä.

    Toissa viikonloppuna puputimme siis lauantaina savulohi-kevätsipulimunakasta ja sunnuntaina oli tomaatti-juusto-basilikamunakokkelin vuoro.

    munakokkeli_jamie-oliver3-kopio

    Tomaattinen versio sai odottaa sunnuntaina aina lounaaseen asti, sillä aloin tehdä ylitöitä heti aamusta ja vedin aamupalaksi ihan perinteisen leipä-, jogurtti- ja hedelmäyhdistelmän. Tein töitä sunnuntaina kotoa käsin ja sain lounaan kätevästi työkoneen viereen valmiina. Herra Longfield vastasi jälleen sunnuntaina ruokapuolesta, jotta minä sain tohertaa rauhassa niiden pirun töiden parissa.

    munakokkeli_jamie-oliver1-kopio

    Hieman yllätykseksi satuin pitämään tomaatti-juusto-basilikamunakokkelista vielä enemmän kuin savulohisesta versiosta, vaikka olin varma, ettei savulohi-kevätsipulikokkelia voittanutta voi olla. Väärässä olin. Tomaattinen versio maistui todella hyvältä pehmeän kauraleivän päällä. Voi nam!

    Tomaatti-juusto-basilikamunakokkeli

    2 annosta

    • 4 palaa lempileipääsi (meillä oli Vaasan Kaurasydämiä)
    • 4 kpl kypsää tomaattia
    • suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    • öljyä
    • 4 kpl kananmunia
    • 16 tuoretta basilikan lehteä
    • 10-20 g lempijuustoasi raastettuna (meillä oli Valion punaista emmentalia)

    1. Esilämmitä paistinpannu keskikuumaksi liedellä. Lisää paistinpannulle tilkka öljyä.

    2. Hienonna tomaatit ja siirrä ne paistinpannulle. Lisää hieman suolaa sekä mustapippuria ja paista viiden minuutin ajan.

    3. Vatkaa kananmunat rikki ja revi sekaan tuoreet basilikan lehdet.

    4. Siirrä paksu tomaattiseos pannulla hieman sivuun ja sulata sen päällä juustoraaste.

    5. Kaada munatkin lämmenneelle pannulle ja sekoita noin 10 sekunnin välein muovi- tai kumilastalla niin, ettei munakokkeli pääse kypsymään kuten munakas. Munakokkeli on valmis, kun seos on pehmeää ja hieman raakaa.

    6. Paahda leivänpalat paahtimessa ja nostele munakokkelia paahdettujen leipien päälle.

    munakokkeli_jamie-oliver2-kopio

  • Herra Longfield
  • Greenwichin nollameridiaani Lontoossa

    Moridiaan, Herra Longfield tässä.

    Nollameridiaani. Sellasesta nyt sitten täytyy kirjottaa.

    Nollameridiaani on pituuspiiri, jonka pituusaste on määritelty nollaksi. Mitä se nyt sitten tarkoittaa edes? No en minä tiedä, mutta onneksi Wikipedia tietää.

    greenwich-nollameridiaani-london1

    Maapallohan on semmonen mötkäle, että se on jaettu pallon pituussuunnassa 360 pituuspiiriin, ja leveyssuunnassa 180 leveyspiiriin. Näiden avulla ihminen voi sitten ilmoittaa olinpaikkansa ihan missä tahansa maapallolla seisookin, Helsinki esimerkiksi sijaitsee semmosessa paikassa kun 60 astetta pohjoista leveyttä, ja 25 astetta itäistä pituutta. Jos oikein alkaa hiuksia halkomaan, niin nämä piirit on vielä jaettu jokainen 60 yhtä suureen osaan joita sanotaan minuuteiksi, ja nämä minuutitkin on jaettu vielä 60 yhtä suureen osaan, joita sanotaan sekunneiksi. Eli jos vaikka meet Helsingissä Presidentinlinnan pihalle seistä toljottamaan, niin voit tarkentaa sijaintiasi sanomalla että oot kohdassa 60 astetta, 10 minuuttia ja 5 sekuntia pohjoista leveyttä, ja 24 astetta, 57 minuuttia ja 23 sekuntia itäistä pituutta, ja jo tietävät poliisit neliömetrien tarkkuudella mistä tulevat sinut hakemaan vankilaan.

    Leveyspiireistä semmonen ku päiväntasaaja on melko kuuluisa, se sijaitsee tasan keskellä maapalloa, siitä on yhtä pitkä matka molemmille navoille ja se on maapallon levein kohta. Kaikki muut 180 leveyspiiriä on sitten jaettu siten, että päiväntasaajan yläpuolella on 90 kpl pohjoisia leveyspiirejä, ja alapuolella 90 kpl eteläisiä leveyspiiriä. Jokainen päiväntasaajasta kaikkoava leveyspiiri on aina edellistä lyhyempi, koska maapallo on pallo, niin se ympärysmitta sit sillee pienenee mitä lähemmäs pallon napoja mennään. Viimeisimmät eli ne 90. piirit sijaitsee ihan tasan pohjois- ja etelänavalla, eli jos joku joskus sanoo että kävinpä tossa 91. leveyspiirillä niin älkää uskoko, ei voi olla yli 90, älä mene halpaan!

    greenwich-nollameridiaani-london3

    Päiväntasaajalla ja muilla leveyspiireillä on siis vähän niinku fyysiset syyt olla sillee miten ne nyt on, mutta pituuspiireilläpä on eri tilanne. Pituuspiirit on kaikki yhtä pitkiä, ne menee jokainen pohjoisnavalta etelänavalle, eikä ole olemassa mitään järkevää tieteellistä syytä että missä nyt pitäisi olla semmonen päiväntasaajan tapainen julkkispituuspiiri minkä avulla voidaan sitten määrittää kaikkien muiden pituuspiirien numerot. Niinpä aikojen saatossa kaikenlaiset sankarit on sitten kuka milloinkin päättäneet, että se nollapituuspiiri menee sit just tästä, ja kaikki muut pituuspiirit jaetaan sitten tän kohdan mukaan. Nollapituuspiirin itäiselle ja läntiselle puolelle voidaan sitten alkaa lätkiä muita pituuspiirejä silleen että siellä nollapituuspiirin ihan vastakkaisella puolella on 180. pituuspiiri, ja kaikki nollan ja 180. piirin väliin jäävät sitten ovat jotain siitä väliltä, joko itäistä tai läntistä pituutta.

    Ekana pituuspiirit keksi joku kreikkalainen, joka jostain syystä halusi laittaa nollapituuspiirin Kap Verden saaren poikki kulkemaan. Tän Ptolemaios-nimisen häiskän pituuspiirin kanssa eleltiinkin suhteellisen sopuisasti monta vuosisataa, kunnes sitten Amerikassa ekana käväissyt länsimaalainen Kristoffer Kolumbus kertoili tarinoita että Atlantin poikki kun kulkivat niin jossain kohtaa kompassin neula osoitti ihan millimetrilleen just tasan tarkkaan pohjoiseen, ja siitä innostuttiin sitten laskemaan että siellä missä Kolumbus katto kompassia niin just siinä onkin kivempi nollapituuspiiri.

    Ei siitäkään viivasta sit kuitenkaan globaalisti tykätty, Espanja ja Portugali tosin jakoivat tän Kolumbuksen viivan mukaan maapallon kahtia, ja sopivat että Portugali saa kaikki viivan itäpuoliset Euroopan ulkopuoliset maat, ja Espanja saa kaikki viivan länsipuoliset Euroopan ulkopuoliset maat. Muilta mailta tai niiden Euroopan ulkopuolisten maiden asukeilta ei toki vaivauduttu kysymään että sopisko tämmönen jako teillekin. No ei se maapallon jako sitten ihan näin sitten lopulta toteutunut, mutta sen verran sen Kolumbuksen viivan olinpaikka on vaikkapa Etelä-Amerikkaan vaikuttanut, että ainoa Etelä-Amerikan maa missä tätä nykyä vielä portugalia puhutaan on Brasilia, ja siitä osui semmonen sopivan kokoinen kolkka just sen viivan Portugalin puoleiselle osalle, koko muu mantere meni Espanjalle ja espanjaahan siellä nykyään sitten muualla puhutaankin.

    Kolumbuksen jälkeen vähän jokamaalaiset sankarit julistelivat että nollapituuspiiri on tässä missä meidän maa just sattuu sijaitsemaan, ja asiasta päästiin yksimielisyyteen vasta vuonna 1884, kun Washingtonissa järjestettiin oikein meridiaanikonferenssi, missä äänestettiin että se helvetin nollameridiaani sijaitsee nyt Lontoossa ja se menee Greenwichissä sijaitsevan Kuninkaallisen Tähtitornin poikki ja sillä hyvä, nyt loppuu se omien mielivaltaisten viivojen vetely! Ranskalaiset ei tosin tätäkään äänestystulosta vielä tahtoneet kunnioittaa, koska ne halus että se nollameridiaani ois menny jossain kivemmassa kohtaa Ranskaa, ja ruojat käyttivät väkisin omaa meridiaaniaan vielä vuoteen 1911 asti kunnes vihdoin myöntyivät olemaan samaa mieltä muun maailman kanssa.

    greenwich-nollameridiaani-london6

    Mitä väliä niillä pituuspiireillä ja niiden sijainnilla sitten on? No, kellonajat ja päivämääräkin ainakin katsotaan vaihtuvan sen mukaan miten pituuspiirit vaihtelee, näiden mukaan suunnilleen määräytyy nykyisetkin aikavyöhykkeet, tosin ne ei oikein missään muualla ku jossain merillä seuraa orjallisesti pituuspiirejä, lähinnä aikavyöhykkeet on maiden rajojen mukaan meneviä juttuja. Aikavyöhykkeistähän aiheutuu vaikka semmonen jännä ilmiö, että jos meet Helsinki-Vantaalla lentokoneeseen kello 8.00 aamulla ja lennät Ruotsiin, oot perillä ennen ku oot lähtenytkään, eli 7.50, koska kello on siellä Ruotsissa tunnin vähemmän, ja lentokoneella pääsee niin nopsaan kulkemaan että käy noin hassusti. Tälleen kun miettii semmosta tilannetta, että mitä käy jos sitten vaan matkaisit aina tunnissa yhden aikavyöhykkeen eteenpäin, niin eikö se aika sitten ikinä muutu, aina vaan on kello 8.00? No niinhän siinä käy, kellonaika ei tämmösessä touhussa muuttuisi, mutta siinä nollameridiaanin vastakkaisella puolella sijaitsevalla 180. meridiaanilla on sovittu olevan semmonen jännä vaikutus, että siitä kun meet yli, niin päivämäärä muuttuu. Tämä sovittiin, koska ekana maapallon ympäri purjehtineet heebot ihmettelivät kotiin päästyään että miksi kaikki on huomisessa päivässä jo, nyt on 12. päivä meidän kalenterin mukaan mutta kivenkovaan täällä kaikki väittävät että eikä oo ku 13. päivä. Sitten tarkistettiin lokikirjat ja kalenterit että missä on ryssitty, mutta missään ei oltu mokattu, ja viimein tajusivat että jos maapallon ympäri mennään niin on vaan jossain kohtaa pakko vaihtaa päivämäärää tai muuten menee koko ajanlaskusta järki, ja sitten sovittiin että siellä nollameridiaanin vastapuolella sit aina vaihdetaan päivää, eiks vaan. Jos meet päivämäärärajan yli idästä länteen, hyppäät 24 tuntia eteenpäin huomiseen, ja jos meet lännestä itään, matkustatkin ajassa vuorokauden verran taaksepäin eiliseen.

    greenwich-nollameridiaani-london4

    Minulla meinasi aivot nyrjähtää kun yritin ajatella tuota asiaa, ja näiden päivämäärien ja aikavyöhykkeiden kanssa on aikojen saatossa nyrjäytelty muutenkin aivoja oikein urakalla. Mm. vuonna 1867, kun Venäjä möi Alaskan Yhdysvalloille, oli Alaska vähän niinku Venäjän ajassa, mutta Yhdysvalloille siirryttyään se piti kiireesti siirtää samaan aikaan muun Jenkkilän kanssa. Koska se nollameridiaanin vastainen päivämääräraja meni ennen Alaskan halki, oli Venäjän aikainen Alaska aina eri vuorokaudella kuin muu Pohjois-Amerikka, ja jotta Alaska saatiin samalle vuorokaudelle muun USA:n kanssa, sovittiin maapallon kanssa siirtää sitä päivämäärärajaa USA:n ja Venäjän väliselle Beringinsalmelle niin että Alaska mahtuu samalle puolikkaalle muun Pohjois-Amerikan kanssa. Viivan siirron seurauksena Alaskassa sitten oli lokakuussa 1867 kaksi perjantaita peräkkäin. Ja koska venäläisillä vielä oli eri kalenteri, oli näistä tuplaperjantaista ensimmäinen 6. lokakuuta, ja sitten kun entiset venäläisalaskalaiset tämän 6. lokakuuta perjantain jälkeisenä aamuna heräsivät amerikanalaskalaisina, lukikin kalenterissa että nyt on taas perjantai, ja ihan loogisesti 6. lokakuuta jälkeen tuli tietysti 18. lokakuuta. On siinä varmaan mennyt alaskalaisilla siirron jälkeen aikansa ennen ku ne on tajunneet yhtään mikä viikonpäivä ja kuukausi on kyseessä ja minkäs valtion osa nyt tänään ollaan, vai onko tänään eilinen vai mitä helvettiä. Myös Samoan saarilla jotain kikkailivat tuon päivämääräasian kanssa, ja väkisin pitivät itseään eri päivämäärässä kuin muut lähiseudun alueet. Vasta kun USA:n kauppiaat kiltisti pyysi että voisitteko nyt olla normaaleja kun menee kaikki systeemit teidän takia sekaisin, vuonna 1892 Samoan kuningas leppyi ja päätti siirtää päivämäärää, tämän johdosta vuonna 1892 oli Samoalla 367 päivää, ja 4. heinäkuuta oli sinä vuonna kahtena päivänä peräkkäin.

    greenwich-nollameridiaani-london2

    greenwich-nollameridiaani-london5

    Nyt kun olette kaikki ihan perillä siitä mitä ovat pituus- ja leveyspiirit, niin käykääpä tekin joskus Lontooseen mentyänne siellä Greenwichin Kuninkaallisessa Tähtitornissa, missä se nollameridiaani yhä tänäkin päivänä maapalloa halkoo. On sitä muutaman karttapalloon vedetyn viivan takia väännetty aikanaan sen verran ahkerasti että ihan hyvä se on mennä itse paikan päältä tarkistamaan että missä se viiva nyt ihan oikeasti kulkee. Tosin, koska maapallon mannerlaatat liikkuu, se Lontoon maaperään uurrettu viivakaan ei enää oikeasti olekaan siinä nollameridiaanin kohdalla, vaan se on siirtynyt muutaman senttimetrin verran sivuun. On tää vaikeeta!

    greenwich-nollameridiaani-london7

  • Aamupalat ja brunssit
  • Savulohi-kevätsipulimunakokkeli

    Viime viikot ovat menneet ihan hujauksessa. Painan just nyt töitä enemmän kuin varmaan koskaan ennen.. Olen istunut useampia viikonloppuja toimistolla, ja huomenna olisi taas aika paahtaa tekemättömiä töitä ihan tosissaan, jotta tästä vuodenvaihteesta selvittäisiin edes jotenkin.

    munakokkeli_jamie-oliver2

    Toisaalta on mahtavaa kun aika kuluu nopeasti. Raskaus etenee omaa tahtiaan, ja en yksinkertaisesti ehdi miettiä sitä nyt kovin paljon. Mitä nyt aika ajoin huomaan, että oho, eihän tää paita enää istukaan yhtään päälle, tai että nyt nämäKIN housut pitää siirtää sivuun määrittelemättömäksi ajaksi. Se että pieni ihme saa kasvaa kaikessa rauhassa on kyllä mahtavaa. Olen voinut todella hyvin, jumpannut lähestulkoon normaalisti, hiihtänyt (kerran jopa ehdin!), kävellyt metsässä (Icebugit visusti jalassa) Horation kanssa, yrittänyt nähdä ystäviä ja perhettä ja lopun ajan paiskinut töitä.

    Toisaalta on tylsää, kun ei oikein ehdi pysähtyä ja nauttia ainutlaatuisesta raskausajasta. Välillä tuntuu, että haluaisin töissä käydä lattialle pitkäkseen ja alkaa kuulostella olisiko pieni ihme hereillä ja sattuisinko tuntemaan pieniä elohiirimäisiä tuntemuksia vatsan pohjalla. Lisäksi olisi ihana fiilistellä tulevaa joulua, joka on ehdottomasti suosikkiaikaani vuodesta..

    munakokkeli_jamie-oliver1

    Eilen päätimme herran kanssa nauttia täysin rinnoin lauantaista. Ottaa vähän aikaa vain olemiselle. Suunnittelimme illalla salin jälkeen herkullisen aamupalan, ja kävimme kaupassa ostamassa kaikki ainekset valmiiksi. Aamulla nukuimme pitkään. Lopulta heräsin siihen, kun herra oli alkanut väsätä keittiössä suklaisia piparkakkupalloja, hah!

    Ennen kuin pääsimme maistelemaan jouluisia piparkakkupalloja, oli vuorossa aamupala, jonka kirkkaimpana tähtenä olivat ylihyvät savulohi-kevätsipulimunakokkelileivät, voi nam.

    munakokkeli_jamie-oliver4munakokkeli_jamie-oliver6munakokkeli_jamie-oliver5

    Aamu(päivä) startattiin käyntiin siis varsin herkullisesti. Illalla suuntaamme moikkaamaan serkkuni perhettä, paikalle tulee myös siskoni sekä vanhempani, joten tiedossa on aika mahtava loppupäivä.

    Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Ja tähän perään vielä herkullisten munakokkelileipien resepti.

    Savulohi-kevätsipulimunakokkeli

    2 annosta

    • 4 palaa lempileipääsi (meillä oli Vaasan Kaurasydämiä)
    • 4 kpl kevätsipulia
    • 50-100 g savulohta
    • 4 kpl kananmunia
    • rouhittua mustapippuria
    • 2 kpl sitruunanlohkoja

    1. Siisti kevätsipulit ja viipaloi ne varsineen päivineen (valkoinen ja vihreä osa).

    2. Sörssää savulohi käsin (muovihanska voi olla hyvä pitää kädessä) sopivan pieniksi paloiksi.

    3. Vatkaa kananmunat rikki ja mausta ripauksella mustapippuria. Suolaa ei ole tarvetta lisätä, sillä savulohi on itsessään suolaista.

    4. Sekoita kevätsipulit ja lohi kananmunien joukkoon.

    5. Esilämmitä paistinpannu keskikuumaksi liedellä. Lisää paistinpannulle tilkka öljyä.

    6. Kaada munakokkeliseos lämmenneelle pannulle ja sekoita noin 10 sekunnin välein muovi- tai kumilastalla niin, ettei munakokkeli pääse kypsymään kuten munakas. Munakokkeli on valmis, kun seos on pehmeää ja hieman raakaa.

    7. Paahda leivänpalat paahtimessa ja nostele munakokkelia paahdettujen leipien päälle. Tarjoa herkulliset leivät sitruunanlohkojen kera.
    munakokkeli_jamie-oliver3

  • Matkailu
  • Main Tower, Frankfurt

    Mennäänpäs jälleen korkeuksiin. Tällä kertaa ihailemme Frankfurtin (tai siis Frankfurt am Mainin) maisemia 200 metrin korkeudesta.

    main-tower-frankfurt4

    Frankfurtia halkoo Main, joka on hieman tunnetumman Rein-joen sivujoki. Main-joen mukaan on nimetty Saksan neljänneksi korkein rakennus, Main Tower. Main Tower on antenneineen 240 metriä korkea, mutta pitkät antennit pilvenpiirtäjien katolla ovat musta hieman huijausta, ainakin jos niiden syynä on ainoastaan se, että pilvenpiirtäjään saadaan vielä jokunen kymmenen metriä lisää korkeutta. Ilman antennia hökötyksen korkeus on 200 metriä, se on ihan komea korkeus sekin.

    Moni varmaan on kuullut ja ehkä nähnytkin Jätkäsaareen nousseen hulppean, uuden Clarion-hotellin? Sen korkeus on 78 metriä, siitä saa ehkä vähän osviittaa kuinka korkea Main Tower on.

    main-tower-frankfurt3main-tower-frankfurt6

    Main Tower on toimistokäytössä. Sen 56 maanpäälliseen kerrokseen mahtuu paljon konttorirottia töihin. Toimistotilojen lisäksi Main Towerin katolla on Frankfurtin ainoa (jos en ole ihan väärin ymmärtänyt) yleinen näköalatasanne. Ihmettelin ihan tosissaan, kun ennen tyttöjen pitkää viikonloppua Frankfurtiin tutkin tämän talouskaupungin pilvenpiirtäjien ylimmissä kerroksissa sijaitsevia baareja, ravintoloita sekä näköalatasanteita, eikä etsintäni tuottaneet juuri mitään tuloksia.

    Kysyin lopulta asiaa Frankfurtissa asuvalta ystävältäni, jonka luokse olimme menossa kylään, ja hänenkin mukaansa tämmöisiä turisteille ja paikallisille tarkoitettuja yleisiä tiloja on kaupungissa hurjan vähän. No onneksi on edes Main Tower.

    main-tower-frankfurt1main-tower-frankfurt2

    Me olimme valloittamassa kaupunkia lokakuussa, ja vaikka se ei varmasti ole mikään turistien sesonkiaika, saimme jonottaa Main Toweriin pääsyä hyvän tovin. Sisäänpääsy oli vaivaiset 6,50 euroa, joten jos nokka on joskus suunnattu kohti Frankfurtia, kannattaa ainakin minusta tehdä nopea visiitti Main Towerin näköalatasanteelle, josta avautuu hienot näkymät Euroopan ainoan pilvenpiirtäjäkaupungin ylitse.

    Main Tower sijaitsee kävelymatkan päästä Frankfurtin ytimestä, joten siitäkään syystä sitä ei kannata jättää välistä.

    main-tower-frankfurt5