Hanikan luontopolku, Espoo

Espoo on siitä mahtava paikka, että täällä pääsee varsin helposti metsään. Ihan oikeisiin metsiin. Espoon keskuspuisto on meille varsin tuttu, sitä on koluttu vuosien saatossa juosten, hiihtäen, Horation kanssa köpötellen sekä nykyään myös pienen ihmeen kanssa vaunulenkkien muodossa. Vaikka neljän vuoden aikana on Keskuspuistoon muodostunut ns. omat reitit, osaa iso metsäpläntti yllättää edelleen. Jos en nyt varsinaisesti enää eksy sinne, niin aina välillä olen ihan ällikällä lyötynä siitä mihin ihmeeseen tupsahdin.

Hanikan luontopolku espoo

Espoon keskuspuiston lisäksi sekä Nuuksion että Luukin metsiköt ovat meille tuttuja. Niissä on tullut seikkailtua jo melkein kymmenen vuotta herra Longfieldin sekä Kodan että Horation kanssa. Metsiköt tulevat myös pienelle ihmeelle aivan varmasti tutuiksi, hänen pitää vain ensin vähän kasvaa, että päästään patikoimaan yhdessä ihan tosissaan. Haluan ehdottomasti opettaa ja näyttää lapsellemme miten kaunis ja arvokas Suomen upea luonto on.

Hanikan luontopolku espoo

Pieni ihme tutkii ympäristöään jo nyt varsin suurella mielenkiinnolla kantorepusta käsin (vaunuista ei oikein näe mitään, sillä ratasosa ei ole vielä käytössä). Metsässä kävellessämme pikkuisen pää kääntyy silmät ammollaan hänen ihmetellessään kaikkia metsän puita, vahvoja vihreän sävyjä, uusia ääniä sekä tuoksuja. Uudet ihmeelliset asiat tuppaavat kyllä väsyttämään, ja pieni ihme nukahtaa kantorepussa hyvin nopsaan makoisille päiväunille.

Näin kävi myös Hanikan luontopolulla, jossa seikkailimme koko perheen voimin heinäkuun alussa.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolku löytyy Soukan kaakkoispuolelta, Espoosta. Soukka on aivan Suvisaariston kupeessa, ja noin viiden kilometrin pituisella luontopolulla saa ihailla yllättävän upeita sekä vaihtelevia maisemia, vaikka välistä reitti kulkee kerrostalojenkin ohi.

Reitti kulkee osin suhteellisen jyrkissä kalliomaisemissa (hyvät kengät ovat reitillä arvokkaat), lisäksi pitkospuita pitkin saa tallustaa toooosi paljon ja eipä reitin varrelta ole kauniita merimaisemiakaan unohdettu.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Luontopolku on merkitty maastoon maalatuilla keltaisilla palloilla. Muutamaan otteeseen saimme hieman etsiskellä seuraavaa palloa. Reitti on niin lähellä asutusta, että sen varrelle on muodostunut aikojen saatossa useitakin eri koiranulkoilutusreittejä ja muita epämääräisiä polkuja, joten jos varsinaisella reitillä haluaa pysyä, niin hieman pitää tarkkailla mitä polkua lähtee milloinkin seuraamaan.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Maisemien lisäksi reitin varrella voi ihailla suuren suurta siirtolohkaretta (jättimäisen kiven päälle pääsee myös kiipeämään) sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Me olemme törmänneet hautaröykkiöihin eräällä Turun lähistöllä tehdyllä patikointimatkalla. Onni sinänsä, sillä Hanikan luontopolun varrelta löytyvät haudat jouduimme tällä kertaa jättämään välistä, sillä pieni ihme alkoi kitistä kantorepussa sen verran paljon, että reitin loppupää kipitettiin hieman nopeampaa reittiä kuntopolkua pitkin takaisin autolle.

Hanikan luontopolku espoo

Meillä meni luontopolun kiertämiseen (pieni pätkä jäi tosin välistä) reippaat pari tuntia. Pieni ihme kulki meidän molempien sylissä kantorepussa, ja pidetiin keskellä matkaa myös yksi maitobaaritauko. Kuumana päivänä reitillä sai vauva kantorepussa hieman hikoillakin, erityisesti kallioisemmalla osuudella. Meillä oli myös Horatio mukana, jolle maistui iso satsi vettä retken päätteeksi auton luona.

Hanikan luontopolku espooHanikan luontopolku espoo

Hanikan luontopolulta matkamme jatkui vielä Haukilahden Paviljongin terassille, joka kuuluu meidän jokakesäisiin käyntikohteisiin. Ravintolan terassi on upealla paikalla venesataman tuntumassa ja se on koiraystävällinen. Horatio piipahti siellä jo ihan pentuna, ylisöpöt kuvat pienestä Horatiosta voi kurkata linkin takaa löytyvästä postauksesta.

Jos pieni patikkareissu alkoi kiinnostaa, niin kurkkaa Hanikan luontopolun info-lehtinen Espoon nettisivuilta. Info-lehtisessä on mm. ajo-ohjeet paikalle.

Hanikan luontopolku espoo

Hampurilaiset kanapekonipihvillä

Muistatteko kun kerroin teille Werner-ravintolasta? Saksassa tällä hetkellä asuva ystäväni tuli käymään Suomessa ja meidän piti mennä liuskoille (eli pitsoille) Skifferiin, mutta sitten herra Longfield lähtikin käymään just sinä päivänä työreissussa. Päätimme tulla meille grillaamaan, mutta se kaatui Suomen kesään ja monien vaiheiden jälkeen kävimme lopulta Skifferin sijasta Wernerissä, ja paistoimme hampparipihvit grillin sijaan paistinpannulla vihreän Vihervaaran keittiössä.

Kanahampurilaiset

Kävimme koko perheen voimin alkukesästä Teurastamolla maistelemassa Naapurin Maalaiskanan tuotteista tehtyjä grilliherkkuja. Söimme Teurastamolla törkeän hyviä hamppareita, joiden väliin oli piilotettu Naapurin Maalaiskanan kanapekonipihvi, salsaa, tulista majoneesia sekä iäkästä cheddaria oikein sellainen paksu siivu. Päätimme tuolloin, että näitä tehdään myös kotona.

Kanahampurilaiset

Saimme Teurastamolta mukaamme paketillisen kanapekonipihvejä, ja tarkoituksena oli ostaa niitä lisää ystävilleni hamppari-iltaa varten. Kävi vaan niin ikävästi, ettemme löytäneet pihvejä neljästä eri meidän lähialueen ruokakaupasta, joten lopulta tein itse jauhelihasta loput pihvit. En tiedä mistä näitä herkullisia kanapekonipihvejä saisi käsiinsä, yritimme nimittäin metsästää niitä toistamiseen kahdesta uudesta kaupasta tuloksetta tällä viikolla. Harmi, sillä piffit ovat tosi hyviä ja mehukkaita erityisesti hampurilaisten välissä.

No, pihvejä saatiin siis kuitenkin lopulta sopiva määrä tyttöjen hamppari-iltaa varten, vaikkakin kaikki eivät olleet samanlaisia.

Kanahampurilaiset

Kotona tehtävien hamppareiden heikoin lenkki on yleensä hampurilaissämpylät (ellei niitä tee itse). Höttöiset valmissämpylät eivät vain tee oikeutta hyvillä hampurilaisille. Tähän ongelmaan löysin kuitenkin niin ikään alkukesästä ratkaisun törmätessäni Leipomo Keisarin Instagram-tilillä kuvaan, jossa he mainostivat heidän omia hampurilaissämpylöitään. Näitä briossi(maisia) sämpylöitä voi ostaa Leipomo Keisarin myymälöistä koko kesän aina maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin sekä lauantaisin. (Toki olisimme tällä viikolla tarvinneet niitä tiistaina. Mutta se ei nyt liity tähän postaukseen.)

Leipomo Keisarin hampparisämpylät ovat totisesti hyviä! Ihanan ilmavia ja koostumukseltaan sellaisia, että hampurilaista on miellyttävä syödä sekä käsin että haarukalla ja veitsellä. Iso suositus!

Kanahampurilaiset

Eiköhän nyt voitaisi jo käydä hampurilaisten reseptin kimppuun! Nämä hampparit valmistuvat kivuttomasti sekä suhteellisen pienellä vaivalla. Niin, ja niiden teko onnistuu myös samalla kun vauva nököttää rintarepussa. Testattu on!

Hampurilaiset kanapekonipihvillä

  • Naapurin Maalaiskanan kana-pekonipihvejä
  • Leipomo Keisarin omia hampurilaissämpylöitä
  • majoneesia
  • Spice Up! -punaista chilitahnaa
  • Santa Marian chunky salsaa (tulisuusasteen saa päättää itse)
  • vanhaa cheddaria (kysy tarvittaessa apua juustotiskin myyjiltä)
  • (pekonia, jos haluaa; hampparit ovat kyllä hyviä myös ilman pekonia)

1. Sekoita majoneesi sekä punainen chilitahna sekaisin. Omaa makua miellyttävän tulisuuden saa aikaan vain maistamalla, aloita esim. sekoittamalla 1 dl majoneesia ja 2-4 rkl punaista chilitahnaa.

2. Kaada salsat lävikköön ja anna suurimpien nesteiden valua viemäriin. Chunky salsa on suoraan purkista otettuna vielä sen verran vetistä, ettei se ole sellaisenaan kovin käytännöllinen hampurilaisten välissä.

3. Leikkaa cheddarista tuhdit viipaleet jokaiselle pihville.

4. Paista/grillaa pihvit ja aseta juustoviipale pihvien päälle juuri ennen kuin ne ovat kypsät. Anna juuston sulaa hieman pihvien päälle.

5. Grillaa/lämmitä uunissa sämpylöitä hetken verran. Varo, etteivät ne pala.

(6. Paista/grillaa pekonit rapeiksi.)

7. Laita lämpimien sämpylöiden väliin, tulista majoneesia, pihvi juustolla sekä salsaa (ja pekonia). Sitten vain herkuttelemaan! Hampurilaisten kanssa sopii tarjottavaksi esim. raikas salaatti.

Kanahampurilaiset

Pekoni-varhaisperunasalaatti

Törmäsin Maistuis varmaan sullekin -blogissa kesäkuun puolella hurjan herkulliselta kuulostavaan reseptiin, jonka jemmasin oitis talteen. Ainakin omaan korvaani ”pekoni-varhaisperunasalaatti” kuulosti tosi hyvältä yhdistelmältä. Oikeastaan on kyllä ihan sama mitä muuta resepti pitää sisällään; jos siinä vain on pekonia, niin yleensä ruoka on aina hyvää.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Kotimaisia uusia pottuja on saanut nyt jo hyvän tovin kohtuuhintaan, joten vihdoin heinäkuun alussa pääsimme kokeilemaan tätä kevyttä (heheheh) kesäsalaattia lounasaikaan kotosalla. Matkimme Maistuis varmaan sullekin -blogin reseptiä orjallisesti, ainoat muutokset jotka teimme olivat sellaiset, että törkkäsimme salaattiin kaksi pakettia pekonia (sitä ei voi koskaan olla liikaa), jonka lisäksi emme kuorineet/puhdistaneet uusia pottuja kuin kevyesti harjaamalla. Mulla on joku outo päähänpinttymä siitä, että kuorissa on vihannesten yms. kaikki terveelliset osat, joten meillä ei kuorita pottuja koskaan.

Pottujen kuorista tuli mieleen, että aina kun syömme Picnicissä, tilaan minä salaatin ja herra Longfield uuniperunat. Herra syö uuniperunoista vaan sen ällötävän höttösisälmyksen ja jättää mulle rapsakat kuoret. Jestas ne on hyviä oman salaattini rippeiden kanssa! Voisikohan Picnicistä tilata pelkät uuniperunoiden kuoret kolmella täytteellä?

pekoni-varhaisperunasalaatti

Pekoni-varhaisperunasalaatista en jätä perunoita taikka niiden kuoria syömättä. Tämä oli tosi hyvää! Tuhti salaatti sopisi oivasti esim. kesäiseen buffetpöytään. Me popsimme sitä sellaisenaan lounaaksi, mutta ihan omiaan se olisi tosiaan buffetpöydässä muiden herkkujen kaverina.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Resepti napattu Maistuis varmaan sullekin -blogista.

Pekoni-varhaisperunasalaatti

4 annosta

  • noin 800 g varhaisperunoita
  • suolaa
  • 2 pkt (á 170 g) pekonia
  • 3 pienehköä varhaissipulia
  • 1 prk (200 g) creme fraichea
  • 1 ps Taffel Ranch -dippijauhetta
  • mustapippuria myllystä

1. Keitä pestyt varhaisperunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Jäähdytä perunat ja kuutioi ne.

2. Paista pannulla pieneksi paloitellut pekonisiivut rapeiksi. Kaada paistettu pekonisilppu talouspaperin päälle jäähtymään, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.

3. Hienonna kevätsipuli. Kaada perunakuutiot, pekoni ja kevätsipuli tarjoiluastiaan. Jätä pekonia ja kevätsipulia hieman koristeluun.

4. Sekoita creme fraichen joukkoon dippijauhe ja kaada kastike salaatin joukkoon. Sekoita ainekset keskenään sekaisin. Koristele salaatin pinta pekonilla ja kevätsipulilla, rouhi päälle mustapippuria myllystä. Anna makujen tasaantua vielä viileässä ennen tarjoilua.

pekoni-varhaisperunasalaatti

Rakkaudesta Helsinkiin: Eliel Saarisen Munkkiniemi

Moliel, Herra Longfield tässä.

Siskoni on kirjoitellut Keltaisessä keittiössä.. eiku oho tuli pieni kirjoitusvirhe, tarkoitin siis Tasty Travelissimo -blogiinsa Rakkaudesta Helsinkiin -merkkisiä juttuja, jossa hän selostaa mitä kaikkea on tullut vastaan kun hän ja äitini ovat kävelleet jostain kirjasta löytyviä erilaisia Helsinki-reittejä pitkin ja poikin. Minäkin halusin kokeilla, ja tässäpä nyt olisi Mad-lehden hengessä kirjoitettu tarina siitä kun kävimme vapun aikaan Hulin, pienen ihmeen ja Oxygenol-pariskunnan kanssa kiertämässä samasta Helsinki-reittikirjasta löytyneen Munkkiniemi-reitin, joka oli ristitty Eliel Saarisen Munkkiniemeksi. Emme käyneet tosin ihan orjallisesti juuri tätä reittiä kaikkine kohtineen läpi, vaan piipahdimme vähän muuallakin, ja reittikirjan tarinoita täydensi Oxygenol-pariskunnan miespuolinen puolikas, joka on ihmisen ja tietosanakirjan risteytys. Minä yritin parhaani mukaan muistella kirjan ja tietosanakirjaihmisen tarinat ylös hataraan ajokoppaani, ja luulen että suoriuduin tehtävästä hyvin ja muistin kaikki tärkeimmät faktat ihan oikein.

Munkkiniemi

Kierroksemme alkoi Munkkiniemen yhteiskoululta, jonka pihalla sojottaa kuuluisa kaarimainen veistos ”Vapaaheitto”. Kari-Pekka Klinga ja Henrik Dettman tekivät veistoksen kunnioittaakseen 1700-luvulla Munkkiniemessä asuneita munkkeja, jotka keksivät eräänä tylsänä kevätpäivänä rukoushetkien välissä vahingossa uuden urheilulajin. Eräs munkki oli asettanut vanhan rikkonaisen pärekorin roikkumaan naulakosta, ja Paavalin sun muiden Getsemanien matkoista lukemiseen kyllästynyt munkki Hannos Möttöläs pyöritteli kädessään vedellä täytettyä sianrakkoa, ja hetken mielijohteesta heitti sen pärekoria kohti. Rakko pomppasi seinästä koriin, ja Hannos tästä innostuneena päätti yrittää temppua uudelleen. Muutkin munkit tahtoivat kokeilla vuoroaan, ja pian oli Raamatut heitetty ojaan ja kaikki munkit pelasivat innoissaan uutta peliä, jolle NBA:han varattu munkki Laurelius Marccanen keksi nimen ”koripallo”. Sanomattakin oli selvää, että Munkkiniemen paavi ei tämmöstä lekkeripeliä kauaa jaksanut katsella, vaan erotti heti kaikki koripallomunkit luostarista. Munkit eivät lannistuneet, vaan veivät rikkinäisen pärekorinsa ja sianrakkonsa erään torpan seinälle, ja jatkoivat pelaamistaan. Tästä torpan pihalla pelailleesta munkkilaumasta syntyi lopulta kuuluisa munkkiniemeläinen koripalloseura, Torpan Pojat eli ToPo, jotka eivät nimestään huolimatta kuulemma ole ralliautoilijan ja Maisa Torpan poikia.

Munkkiniemi

Vapaaheittokoululta matka jatkui Munkkiniemen puistoon, jossa suuren lammen keskellä nököttää Koneen entinen pääkonttori. Konttori herätti 1970-luvulla valmistuttuaan suurta närää paikallisissa asukkaissa, ja vuonna 1975 Munkkiniemen asukkaat hyökkäsivät katapultein ja palavin soihduin konttoriin. Kone oli kuitenkin saanut hyökkäyksestä vihiä etukäteen, ja puolustautui kaatamalla konttorista kuumaa tervaa munkkiniemeläisten päälle sekä heittämällä raivoavan väkijoukon sekaan hissejä. Munkkiniemeläisten kenraalina toimi kuuluisa elokuvaohjaaja Edvin Laine, joka oli varsin etevä katapultinkäyttäjä ja saikin konttorin itäsiiven romahtamaan hyvin tähdätyllä katapultinlaukauksella. Koneen ja Munkkiniemen välinen sota päättyi neljä päivää sodanjulistuksen jälkeen, kun Kone lahjoi kaikki munkkiniemeläiset laskemaan aseensa lupaamalla heille ilmaiset hissit joka kotiin ja myös kesämökeille. Edvin Laine, joka oli elokuvaohjaajan ja katapulttiampujan lisäksi selvännäkijä ja ennustaja, teki selkkauksesta 20 vuotta aiemmin elokuvan nimeltä Tuntematon sotilas.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Koneen ja Munkkiniemen välisen taistelun näyttämöltä jatkoimme kulkuamme kohti rantaa, ja siinä vastaan tuli ortodoksisen Pokrovan seurakunnan kirkko. Kirkko on maailmankuulu siitä, että siellä keksittiin aikoinaan pyörä. Kirkon pihalla on suuri kultainen pyörä, jotta me kaikki muistaisimme tämän historian käännekohdan. Pyörän keksijä, herra Pokrova Ortodox, kääntyi myöhemmällä iällä tekniikan alalta uskontoon, ja perusti ortodoksisen kirkon. Melkoinen merkkihenkilö, ja täällä hänkin asui, Munkkiniemessä, pelasi välillä koripalloa ja oli näreissään Koneen suunnitelmista tehdä puistoon ruma konttori.

Munkkiniemi

Herra Ortodoxiakin kuuluisampi munkkiniemeläinen on kuitenkin Alvar Aalto. Alvar asui Munkkiniemessä koko ikänsä, ja otti taiteilijanimekseen Alvar Aalto koska ravasi alvariinsa meren aalloissa uimassa. Oikealta nimeltään Alvar Aalto oli Pokrova Ortodox. Munkkiniemessä sijaitsee Alvar Aalto -museo, Alvar Aalto -säätiö, Alvar Aalto -yliopisto sekä Alvar Aalto -Alvar Aalto, ja me törmäsimme sattumalta myös Alvar Aalto -paraatiin, jonne kaikki Alvar Aallon elossa olevat jälkeläiset olivat kokoontuneet grillaamaan makkaraa ja heittelemään koripalloa. Useilla oli päässään Alvar Aallon suunnittelema valkoinen hattu, joka nykyään heitetään vapaaheitolla vappuisin erään helsinkiläisen patsaan päähän kunnioittamaan Koneen ja Munkkiniemen välisen sodan uhreja.

MunkkiniemiMunkkiniemiMunkkiniemi

Me emme paraatiin liittyneet, koska emme tietääksemme ole Alvar Aallon jälkeläisiä ja myös koska meillä oli kiire jatkaa reittiä eteenpäin, tulihan vastaan seuraavaksi Munkkiniemen Pensionaatti. Tämä hulppea rakennus on nyt sitten sen Eliel Saarisen suunnittelema, hän suunnitteli rakennuksen aikoinaan koripallohalliksi Munkkiniemen Munkeille, mutta koska seura jouduttiin ajamaan konkurssiin kun kaikki munkit muuttivat Pokrovan seurakunnan kirkkoon rakentamaan pyöriä, rakennuksesta tehtiin Suomen Armeijan ilmavoimien esikunta ja kadettikoulu. Toisen maailmansodan aikana Marsalkka Mannerheim katseli Munkkiniemen pensionaatin katolta kiikareilla taivaalle, ja huusi aina ”HEP” kun näki neuvostoliittolaisen lentokoneen. Koneen ja Munkkiniemen sodasta ylijääneellä katapultilla ammuttiin taivaalle useita koripalloja, ja kerran yksi näistä osuikin neuvostoliittolaiseen lentokoneeseen joka tippui keskelle Munkkiniemeä ja pahaksi onneksi koneesta lentänyt propelli surmasi meressä uineen Alvar Aallon. Tapauksen johdosta Mannerheim tuomittiin hollantilaiseksi. Nykyään pensionaatissa toimii sähköt ja puhelin.

Munkkiniemi

Pensionaatin lähellä sijaitsee kuuluisat Saarisen rivitalot. Eliel Saarinen palkattiin aikoinaan suunnittelemaan Munkkiniemeen kivoja taloja, koska Munkkiniemi haluttiin liittää osaksi Helsinkiä ja sinne piti myös rakentaa metrolinja. Saarinen ehti suunnitella pensionaatin lisäksi nämä Hollantilaisentien rivitalot, joissa asui kuuluisia munkkiniemeläisiä kuten Pokrova Ortodox, Mannerheim, Maisa Torppa ja Alvar Aalto. Metroa ei ikinä rakennettu, mutta Mannerheim pakotettiin hollantilaiseksi tulemisensa jälkeen rakentamaan Munkkiniemeen raitiovaunulinja. Edvin Laine matkusti innokkaasti raitiovaunulla Helsingin ja Munkkiniemen väliä, silloin kun ei ammuskellut katapultilla tai tehnyt elokuvia.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Rivitaloilta kävelimme kohti rantaa ja siellä sijaitsevaa Hotelli Kalastajantorppaa. Hotellin tilalla oli aikoinaan pieni Eliel Saarisen suunnittelema kalastajan torppa, joka oli juurikin se sama torppa jonka pihalle munkit tulivat pelaamaan koripalloa ja missä sai alkunsa Torpan Pojat. Nykyään torppa on purettu, ja tilalla on Eliel Saarisen suunnittelema hotelli Kalastajantorppa josta saa hyvää brunssia. Hotellin Eliel Saarisen suunnittelemaan lisäosaan ”Valtion vierastalo” muuten majoitetaan aina kaikki Suomeen vierailulle tulevat valtiolliset merkkihenkilöt, kuten Vladimir Putin, Donald Trump, Ronald McDonald ja herra Burger King. Siellä asuu myös se kalastaja, jonka torppa purettiin hotellin tieltä. Tuo kalastaja on nimeltään Maisa Torppa, ja hän on nykyään naimisissa ralliautoilija Jari-Matti Latvalan kanssa.

Munkkiniemi

Kalastajantorpan hotellilta päästiin rantatielle, jolla kävellessämme bongasimme sattumalta laiturin, jolla otettiin aikoinaan minun ja Hulin hääpäivänä kuvia meistä kahdesta hirvittävässä lumimyrskyssä. Valokuvaaja pyysi tuolloin melkoisessa kuumeessa ollutta Oxygenol-pariskunnan herrapuolta auttamaan kuvien kanssa, ja siellähän se sitten seistä torotti lumimyrskyssä juhlavaatteissaan ja kuumetaudissaan, ja piteli jotain jumalattoman kokoista salamavaloa sillä välin kun kuvaaja kaivoi Hulille lumeen kuoppaa johon mennä seisomaan, jotta minä näyttäisin häntä päätä pidemmältä hääkuvissamme. No, se ei nyt kuulunut tähän Munkkiniemi-kiertueeseen ja oli vieläpä tottakin, joten unohdetaan se ja jatketaan eteenpäin.

Munkkiniemi

Rantatie päättyy Eliel Saarisen suunnittelemaan autotiehen, ja siitä kun kääntyy vasemmalle, seuraillaan toista rantaa jonka toisella puolella sijaitsee Eliel Saarisen suunnittelema Mäntyniemi. Mäntyniemi ja sen pihalla nököttävä Eliel Saarisen suunnittelema sauna tuli kuuluisaksi siitä, että sinne Urho Kekkonen aina vei valtiovieraansa saunomaan ja siellä sovittiin kaikki riidat. Muun muassa Edvin Laine ja herra Kek(Kone)n itse sopivat siellä Munkkiniemen rauhasta sillä välin kun Eliel Saarinen heitti suunnittelemaansa löylyä, ja on siellä isompiakin konflikteja selvitetty, toinen maailmansota mm. lopetettiin heti kun Urho Kekkonen vei kaikki sotivat osapuolet Mäntyniemen saunaan ja kertoi siellä riipaisevan surullisen tarinan mereen lentokoneen propellista kuolleesta Alvar Aallosta. Myöhemmin Kekkonen vei saunaan myös herra Burger Kingin, ja siellä päätettiin että Eliel Saarisen suunnittelema Burger King tulee Suomeen. Perussuomalaiset ja Sininen Tulevaisuus vai Uusi Vaihtoehto vai mikä Tasty Travelissimo se niiden uusi nimi nyt olikaan on muuten kutsuttu tässä viime aikoina Kekkosen toimesta saunaan sopimaan kiukkujaan, mutta Halla-Aho ja Soini eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä kumpi saa istua nurkassa ja onko Eliel Saarisen suunnittelemat vihdat tehty raudus- vai hieskoivusta.

MunkkiniemiMunkkiniemi

Mäntyniemeltä matka jatkui Munkkiniemen kartanon ohi. Munkkiniemen kartanossa asuu tätä nykyä Munkkiniemen kreivi, omaa sukua Pokrova Ortodox, mutta kartano oli 1900-luvulla päästetty Eliel Saarisen suunnittelemana rapistumaan ja siellä asui pultsareita, torpistaan häädettyjä kalastajia sekä munkkeja jotka olivat liian huonoja koripalloilijoita Torpan Poikiin, ja myös itse Eliel Saarinen. Koneen ja Munkkiniemen sodan jälkimainingeissa Kone määrättiin kunnostamaan kartano korvaukseksi sodasta ja rumasta konttorista aiheutuneesta kivusta ja särystä, ja he tekivätkin niin ja julistivat Pokrova Ortodoxin ensimmäiseksi Munkkiniemen kreiviksi sekä Koneen toimitusjohtajaksi.

Munkkiniemi

Kone eli Kekkonen myös pystytti läheiselle mäennyppylälle Eliel Saarisen suunnitteleman näkötornin, josta käsin lähetettiin Eliel Saarisen suunnitteleman toisen maailmansodan aikana Eliel Saarisen suunnittelemalla lennättimellä viestejä Eliel Saarisen suunnitteleman Helsingin Sinebrychoffin puistoon aina kun Mannerheim oli havainnut pensionaatin katolta kiikareilla Eliel Saarisen suunnitteleman neuvostoliittolaisen lentokoneen. Näkötornin lennättimen on valmistanut lasista Timo Sarpaneva, ja lennätintä käytti sodan aikana Ville Valo. Sittemmin Ville perusti pienen Eliel Saarisen suunnitteleman kellaribändin nimeltään HIM, joka on lyhenne sanoista Helsinki Ilman Munkkiniemeä. Ville Valo vihaa Helsinkiä eikä olisi halunnut että Munkkiniemi liitetään Helsinkiin, ja hän ei myöskään mielenosoituksellisesti ikinä ole käyttänyt Mannerheimin Helsingistä Munkkiniemeen vetämää raitiovaunulinjaa, eli Mannerheim-linjaa. Urho Kekkonen on kutsunut Ville Valon ja Edvin Laineen kanssaan saunomaan ja keskustelemaan raitiovaunuista ja Edvinin pojan Patrik Laineen menestyksekkäästä tulokaskaudesta NHL:ssä, mutta heidän täytyy odottaa vuoroaan koska Perussuomalaiset ja Uusi Sininen Vaihtoehtotulevaisuus ovat varanneet varmuuden vuoksi kaikki Mäntyniemen saunavuorot vuoteen 2027 asti.

Munkkiniemi

Sellainen oli Elias Saarikosken Munkkilahti. Jos käytätte tätä aineistoa esim. koulun essee-tehtävissä tai Munkkiniemen historiaa käsittelevässä väitöskirjassanne, niin minä kiellän sen.

Munkkiniemi

Aprikoosihillolla ja briellä täytetyt croissantit

Viime torstaina saimme pienen ihmeen kanssa vieraita. Velourasuinen leidi toi luokseni vanhan luokkakaverin, jolle on myöskin syntynyt poika. Tosin hänen poikansa on ennättänyt jo vuoden ikään asti.

täytetyt croissantit

Vieraille piti toki tarjota jotain purtavaa. Miettiessäni nopeaa ja hyvää tarjottavaa, muistin hyvin nopeasti ystäväni luona syömäni herkku-croissantit, joihin rakastuin heti. Croissantit pitivät sisällään ainoastaan brie-juustoa sekä aprikoosihilloa. Tämä combo toimi yhteen todella hyvin, vaikka en oikeastaan brie-juustosta sellaisenaan suuremmin edes perusta, koska se ei minusta maistu oikein millekään.

täytetyt croissantit

Croissantit täytyy ehdottomasti hakea kaupan paistopisteeltä vasta tarjoilupäivänä, tai muuten ne ehtivät pehmentyä ikävästi yön aikana keittiön pöydällä. Niinpä pakkasin vauvan vaunuihin, Horation remmiin ja laitoin vielä rattaisiin roikkumaan kaksi isoa säkkiä tyhjiä pulloja (huom. kivennäisvesi- ja limupulloja, heh) ja sitten lähdettiin lähikauppaan croissantien ostoon. Mukaan tarttui kyllä muutakin tarpeellista, ja olimme varmasti kotimatkalla aikamoinen näky, sillä ruokaostokset roikkuivat vaunuissa, koska kaikki eivät mahtuneet vaunujen alaosaan. Nappasin kaupasta lisäksi oikeesti aika ison postipaketin, joka piti laittaa pystyyn vaunukopan päälle. Melkein henkeä pidätellen kärräsin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä pieni ihme saattaisi herätä vaunuista minä hetkenä hyvänsä ja silloin peli olisi menetetty.

Pieni mies heräsi 200 metriä ennen kotia, ja ehti huudella vaunujen uumenissa vain hetken ennen kuin pääsimme sisään ja sain purettua vauvan vaunuista äidin pehmoiseen syliin.

täytetyt croissantit

Croissantit kokosin viidessä minuutissa vieraille, ja ne maistuivat koko poppoolle oikein hyvin.

Herkku-croissantit

  • tuoreita croissanteja (älä osta croissantteja paistopisteeltä kotiin edellisenä päivänä)
  • brie-juustoa
  • aprikoosihilloa

1. Leikkaa croissanteihin kunnon viilto sen pitkältä sivulta.

2. Levitä aika runsaasti aprikoosihilloa croissantin sisään.

3. Leikkaa brie-juusto ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita noin 3-4 viipaletta juustoa jokaisen croissantin sisään. Sitten vain herkuttelemaan.

täytetyt croissantit

Alkoholiton juhannus vauvan kanssa & arvonta

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Koko odotusaika oli luonnollisesti alkoholiton. Vaikeuksia tuo aika ei tuottanut, taisin olla lisäksi sen verran tylsä, etten oikeastaan himoinnut raskausaikana mitään kiellettyjä ruoka-aineita. Jouluna tosin harmitti kun emme voineet ostaa joulupöytään kylmäsavustettua lohta, mutta ne himot oli siinä. Edes sushin perään en raskausaikana osannut itkeä.

No sitten pieni ihme putkahti maailmaan ja alkoi imetys, joka onneksi lähti käyntiin ja alkusekoilujen jälkeen toimii edelleen. Meillä on menty täysimetyksellä, ja salaisena haaveenani olisi saada 6 kk täysimetystä onnistumaan. Paineita en tuosta ajasta ota, katson ensin 4 kk asti ja sitten päätetään jatkosta. Pieni ihme kasvaa pelkillä maitobaarin antimilla oikein hyvin (3 kk neuvolassa vaaka näytti lähes grammalleen 7 kiloa), joten senkään vuoksi korvikkeelle taikka kiinteiden aloitukselle ei ole juuri nyt mitään tarvetta.

Koska pieni ihme on täysimetyksellä, pitää mun jo ihan imetyksen takia olla edelleen alkoholin kanssa tarkkana. Annoksen tai kaksi voin silloin tällöin nauttia ilman tunnon tuskia, mutta silloinkin pyrimme siihen, että toinen meistä vanhemmista on vesiselvä. Vauvan käsittely on meille molemmille kuitenkin vielä niin uutta, että on turha ottaa ylimääräisiä riskejä sen kanssa, että pari skumppalasia hujahtaisikin päähän, jonka seurauksena omat (tai isän) reaktiot hidastuisivat, jolloin vauvan hoito ei onnistuisikaan kuten selvinpäin. Jos jotain tapahtuisi, ei sitä voisi antaa itselle koskaan anteeksi.

Olen lisäksi lukenut, että pieni vauva tunnistaa vanhempiensa tuoksun, ja se toimii tutun sylin sekä äänen tavoin rauhoittavana tekijänä. Alkoholi muuttaa tuota tuttua ja turvallista tuoksua, ja sekin voi aiheuttaa pienelle vauvalle turhaa sekaannusta.

Näillä viitesanoilla voidaankin sitten hypätä meidän hieman erilaiseen juhannukseen!

Meidän entiset juhannukset eivät ole läheskään aina pitäneet sisällään perinteistä mökkiviikonloppua järvimaisemineen. Ollaan me joku juhannus mökilläkin oltu, mutta yleensä ollaan grillailtu ihan kotipihalla kaverien kanssa taikka istuttu iltaa vanhempieni luona. Saunaankaan ei olla usein jaksettu mennä, mutta alkoholia on kyllä aina pöydässä ollut. Eihän sitä keskikesän juhlaa ilman skumppaa voi viettää. Eihän?

Tämän vuotinen juhannus poikkesi entisistä ihan jokaisella mahdollisella tavalla:

  • meillä oli sylissämme 3-kuukautinen pieni poika
  • olimme matkustamassa Naantalin Muumimaailmaan ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa
  • Horatio vietiin hoitoon koko pitkäksi viikonlopuksi
  • yövyimme hotellissa Turussa vauva mukanamme
  • alkoholia en nauttinut tipan tippaa

Vaikka alkoholia ei sisuksiini mennytkään, skumppaa kyllä join! Nimittäin alkoholitonta Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohujuomaa. Kyllä keskikesän juhlan aikaan täytyy pari lasia skumppaa saada – oli sitten raskaana taikka imetti.

Ensimmäiset kippistelyt kesälle tehtiin Muumimaailmassa juhannustanssien aikaan. Juhannussalko oli nostettu pystyyn keskelle Muumimaailmaa, ja kaikki muumihahmot hakivat lapsia tanssimaan, samalla kun me kippistelimme kätevillä Henkellin piccolo -pikkupulloilla iloista tanssia katsellen. Pieni ihme nukkui vaunuissa, eikä päässyt katsomaan hassuja muumeja tanssin pyörteissä, mutta ehkä hän pääsee osallistumaan tansseihin jo ensi juhannuksena. Voin nimittäin kertoa tuhannen taalan vinkin: Muumimaailmassa on kohtuullisen rauhallista juhannuksena! Näin ei kuulemma loppukesästä enää ole.

Muumimaailma, Naantali sekä Turku jätettiin taakse lauantaina, kun kotimatkamme alkoi. Kotona koko porukka oli enemmän ja vähemmän väsyneitä ja painuimmekin pehkuihin suhteellisen aikaisin.

Sunnuntaina olikin sitten aika suunnistaa vanhempieni luokse viettämään juhannuksen rippeitä. Horatio tuli meitä häntä heiluen vastaan, ja pian grillikin saatiin kuumenemaan. Keittiössä kiehui kotimaiset uudet perunat, teimme äitini kanssa lihojen kaveriksi kevyttä salaattia ja herra Longfield kaivoi tuliaiskasseista mm. isot pullot alkoholitonta kuoharia esiin.

Ja niin sitä päästiin taas kippistelemään kesälle, joka tulee totisesti olemaan meidän osalta hyvin erilainen kuin koskaan ennen. Ilokseni voin kuitenkin kertoa teille kaikille, että pienen ihmeen koliikki on päättynyt! Se loppui kuin seinään juhannusviikolla, sen kammottavan 8 päivän jälkeen, jonka vietin pikkuisen kanssa kahdestaan. Meillä asustaa nykyisin hurjasti jokelteleva ja hymyilevä poika. Ja voin rehellisesti sanoa, että olen vihdoin nauttinut hänen seurastaan vuorokauden ympäri. Olipahan totisesti aloitus vauva-arjelle, mutta saatiinhan se vaaleansininen vauvakupla vihdoinkin myös vihreään Vihervaaraan.

Lisäksi herra Longfieldin loma alkaa tänään, joten tässähän on monen monta asiaa jolle pitäisi kippistää. Ja mehän kippistetään! Jääkaapissa odottaa vielä pari pulloa Henkellin alkoholitonta skumppaa, ja kunhan herra saapuu töistä kotiin, pitää meidän ehdottomasti kilistellä herran loman kunniaksi! Samalla voidaan hörpätä isot kulaukset pienen ihmeen koliikin päättymiselle!

Näin mukavien kesäisten tunnelmien lomassa arvomme teidän lukijoiden kesken kuuden kappaleen pullosetin (á 0,75 l) Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohujuomaa! Teidän pitäisi kommentoida tähän postaukseen mille te tulette tänä kesänä kippistelemään yhdessä ystävien taikka perheen kesken. Vastausaikaa on ensi viikon tiistaihin asti, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 4.7.2017 Muistakaa jättää myös sähköpostiosoitteenne, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä heti keskiviikkona kun olemme saaneet arvonnan suoritettua. Arvottavan paketin arvo on noin 38 euroa (6 * 0,75 l plo).

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Raparperisiirappi ja siitä tehty alkoholiton kesäjuoma

Tämän kauden raparperit alkavat olla valmiita vanhempieni pihalla, samalla kun pakastimen perukoilta löytyy vielä muutama rasia viime kesän satoa. Niille piti keksiä jotain käyttöä.

raparperisiirappi

Blogiin olen postannut vuosia sitten tosi herkullisen raparperipiirakan ohjeen, ja sen kyllä teen vielä viime kesän raparpereista, mutta ennen sitä halusin kokeilla jotain uutta. Ystäväni vinkkasi minulle jo aikaisin keväällä kesäjuomasta, joka maustetaan itse tehdyllä raparperisiirapilla. Siirappia en ole koskaan ennen tehnyt mistään aineksista itse, joten raparperista sellaista piti ehdottomasti päästä kokeilemaan.

raparperisiirappi

Raparperi on latinaksi Rheum rhabarbarum. Sen nimi juontaa juurensa ikivanhasta kauppaväylästä, jota pitkin sitä kuljetettiin Uralin rinteiltä Välimeren maihin. Tämä kauppaväylä oli nimeltään barbaarien joki (Rha Barbarum), tunnetummin Volga.

Tuona aikoina raparperista ei tehty piirakoita taikka siirappia, vaan sitä käytettiin lääkekasvina. Vielä 1700-luvulla tätä isolehtistä kasvia pidettiin syötäväksi kelpaamattomana, kunnes jotkut uskaliaat kokeilivat tehdä siitä ensimmäistä kertaa piirakkaa. No okei, ei siitä varmaan ensimmäisenä piirakkaa tehty, mutta joku sitä jossain vaiheessa suuhunsa laittoi todeten, että siitä olisi muuhunkin kuin lääkkeeksi.

raparperisiirappi

Tekaisin raparperisiirappia ja tein siitä viileää kesäjuomaa terassin avajaisiin kotiäitiporukalle. Juoma oli viileää sekä raikasta, ja se passaa alkoholittomaksi kesäjuomaksi koko perheelle, joten nyt vain siirapin tekoon!

Pssss.. Tosi moni on kysellyt minulta, mistä kuvissakin näkyvä hanallinen juoma-astia on kotoisin. Se on ostettu Finnmarilta vuosia sitten, mutta sitä on saatavilla naurettavan halpaan hintaan (12,90 euroa) heiltä edelleen (linkki tässä). Astia vetää 6 litraa, joten se on aika iso. Finnmarilta löytyy myös vastaava asia hieman pienempänä (3,8 litraa), linkki tässä.

raparperisiirappiraparperisiirappi

Resepti on mukailtu Jotain maukasta -blogin reseptistä.

Raparperisiirappi

noin 5 dl valmista siirappia

  • 1,5 l raparperia paloiksi pilkottuna
  • 5 dl sokeria
  • 2 dl ruokosokeria
  • 7 dl vettä
  • 1 kpl vaniljatanko halkaistuna

1. Pilko raparperit. Halkaise vaniljatanko.

2. Laita kaikki ainekset isoon kattilaan kiehumaan ilman kantta. Keitä 25 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi raparperit pois ja keitä vielä 40 minuuttia välillä sekoittaen.

3. Siirappi säilyy jääkaapissa, mutta me tehdään siitä nyt heti kesäjuomaa. Anna siirapin kuitenkin jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin alat tehdä siitä kesäjuomaa.

raparperisiirappi

Kesäjuoma raparperisiirapista

noin 5 litraa valmista juomaa

  • 5 dl valmista raparperisiirappia (ks. ohje yllä)
  • 3 kpl 1,5 litran maustamatonta kivennäisvettä
  • 1 l pakastettuja/jäisiä raparperin paloja

1. Kaada juoma-astiaan kivennäisvedet ja sekoita siirappi joukkoon. Mikäli siirappi on kovin paksua, kannattaa se sekoittaa kivennäisveden sekaan esim. käsivatkaimen avulla.

2. Nosta juoma jääkaappiin ja ota se esiin juuri ennen tarjoilua. Viimeistele juoma jäisillä raparperinpaloilla, jotka tuovat makua sekä pitävät juoman hieman pidempään kylmänä.

raparperisiirappi

8 päivää yksin koliikkivauvan kanssa

Äitini on sanonut minulle seuraavat sanat useampaan kertaan viime vuosien aikana:

Vauvat ovat niin ihania, ne vaan nukkuvat, syövät ja tuhisevat.

Viime viikolla olin pienen ihmeen kanssa kahdeksan päivää yksin kun herra Longfield suunnisti ensimmäiselle pidemmälle työmatkalleen vauvan syntymän jälkeen. Näiden kahdeksan päivän jälkeen, en voi edelleenkään yhtyä äitini tokaisuun siitä, että vauvat vain nukkuvat, syövät ja tuhisevat.. Kurkataanpas seuraavaksi miten meidän viikko eteni.

Sunnuntai 11.6.

Hyvinpä lähti tämä 8 päivän yksinelo liikkeelle. Päätin, että pysyn kasassa ja hoidan hommat rauhallisesti ilman stressiä. No ei se ihan niin mennyt.

Olin ollut yksin 7 tuntia ja kaikki oli mennyt päin persettä. Aamupäivällä meni 50 minuuttia eteisessä pienen ihmeen kanssa, ennen kuin päästiin Horation kanssa aamulenkille (yleensä 2 minuutin homma). Vauva oli silmät ummessa sylissäni, mutta kun laitoin hänet vaunuihin, alkoi silmitön huuto. Hytkytin rattaita 15 sekuntia ja nappasin huutavan vauvan syliini. Rauhoitin hänet ja nakkasin uudestaan vaunuihin, mutta huuto alkoi samantien uudestaan. Sitten taas 15 sekunnin hytkytykset ja uudestaan syliin. Tätä kesti 50 minuuttia kunnes vauva nukahti omaan huutoonsa. Ärähdin vauvalle 3 kertaa, ja itkin itse vikat 20 minuuttia vauvan kanssa kilpaa.

Kun pääsimme vihdoin lähtemään, oli Horatio rikkonut pihalta ison lyhdyn (koira oli ollut pihalla yksikseen remmissä huutokonsertin ajan, ja jotenkin onnistunut kaatamaan lyhdyn joka oli mennyt rikki). Lisäksi otin itselleni ”palkinnoksi” (ja upean sään takia) jätskin mukaan, mutta kun avasin sen, siitä tippui koko toisen puolen suklaat maahan. Sitten räjähdin. Huusin täysiä naapuritalojen edessä ”no ei sitte v*ttu” ja jäätelö sai sen jälkeen kyytiä. Menin etsimään sitä lenkin jälkeen ja löysin sulaneen jätskin pitkältä nurmikolta.

Pieni ihme on nukkunut ihan alusta asti (ainoat pitkät) päiväunet lähes kellontarkasti klo 10-12. No eipä tietenkään tehnyt sitä sunnuntaina. Oltiin vain puolen tunnin lenkillä, ja kun tulin takaisin kotipihaan, alkoi vaunuista sillä sekunnilla kuulua huutoa. Kärryttelin pihassa vaunuja jonkin aikaa, mutta itku ei ottanut laantuakseen, joten ei siinä muu auttanut kuin tuoda vaunut sisään ja vauva syliin.

Herra Longfield soitti minulle ennen pisintä lentoaan, ja romahdin soiton aikana täysin. Itkin lähes hysteerisesti ja olin aivan varma, etten tule selviämään seuraavista 8 päivästä elävänä. Tai elävänä kyllä, mutta tuona hetkenä 8 päivää tuntui vuodelta ja olo oli sanoinkuvaamattoman raskas.

Sunnuntai jatkui, ja oikeastaan koko päivä oli enemmän ja vähemmän täynnä huutoa. Todella raskas päivä. Pieni ihme oli niin kärttyinen, ettei ollut toivoakaan, että olisin onnistunut viemään Horation iltapisulle vauvan kanssa. Niinpä juoksin Horation kanssa maailman lyhyimmälle iltalenkille kun pieni ihme oli viimein unessa, eikä ollut 30 minuuttiin herännyt. Tämä aiheutti tietenkin jäätävän huonon omatunnon, joka sopi totisesti sunnuntain yleiseen ilmapiiriin enemmän kuin hyvin.

Maanantai 12.6.

Koska sunnuntaina oli mennyt k a i k k i pieleen, heräsin tuskanhiessä maanantaiaamuun. Mun piti nimittäin lähteä käymään työpaikalla kympin pintaan. Eniten jännitin automatkaa, sillä pieni ihme ei ole vielä kertaakaan ollut koko automatkaa hiljaa, vaan pääsääntöisesti huuto alkaa heti kun hänet nakkaa turvakaukaloon ja huuto laantuu kun pääsee siitä pois. Ja nyt mun pitäisi olla autossa vielä kahdestaan pikkuisen kanssa.

Aamulla kaikki meni hyvin. Jopa niin hyvin, että pieni ihme nukahti ensimmäisen kerran ihan itse pinnasänkyyn ensimmäisten päiväunien aikaan. Sovitin vaatteita, sillä vaatekriisihän siinä iski kun piti töihin mennä! Pieni ihme huusi sängyssään ensin naama punaisena, sitten vähän vähemmän punaisena, sitten itku muuttui kitinäksi, joka muuttui hymyksi ja seuraavassa hetkessä jässikkä oli unessa! En voinut uskoa tätä todeksi! Olin ihan varma, että olen kämmännyt kaiken kun olen nukuttanut vauvaa (muita vaihtoehtoja ei koliikkivauvan kanssa ole vaan ollut) syliin sekä rinnalle, emmekä saisi häntä koskaan nukahtamaan itse omaan sänkyyn. No sinne hän kuitenkin nukahti. Historiallinen päivä.

Juuri ennen töihin lähtöä tankkasin pienen ihmeen täyteen maitoa ja yritin nukuttaa häntä. Siitä ei tullut mitään, ja turvakaukalossakin kitistiin vähän, mutta vain vähän. Nakkasin kamat autoon ja sitten lähdettiin. Takapenkillä oli pelottavan hiljaista, ja sitä hiljaiseloa jatkui koko matkan! Olin varma, että vauva oli nukahtanut kaukaloon, mutta ei – hän katseli ja tökki nyrkeillään ystävältäni saamaansa turvakaukalon lelua! Uskomatonta!

Töissäkin kaikki meni yllättävän hyvin. Ensin oltiin vähän hereillä ja kierrettiin työkavereiden syleissä, ja minä pälpätin kuin viimeistä päivää. Oli niin kivaa olla töissä! Sitten juuri ennen lounasaikaa pieni mies nukahti ja pääsin työkaverin kanssa lounaalle. Mahtavaa! Lounaan jälkeen piti vauvankin saada ruokaa, ja sen jälkeen menin juttelemaan esimieheni kanssa töihinpaluusta. Palaan töihin helmikuussa (JEEEE!) ja herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin. Olen niin ylpeä miehestäni ja siitä, että hän haluaa jäädä pienen ihmeen kanssa kotiin. Uskon, että heidän siteestään tulee vahvempi kun he saavat olla pidemmän pätkän kahdestaan ja opettaa toinen toisiaan.

Maanantai meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Työpaikalla vierailu väsytti pikkuista selkeästi, ja kotona nukuttiin yhdessä 2,5 tunnin päikkärit vierekkäin. Se oli kivaa. Iltakin meni mukavasti. Sain kaiken kukkuraksi Horatiolle iltalenkittäjän keskiviikkoon asti, joten meidän iltarutiinit hoituivat hurjan paljon helpommin. Onnea on ihanat kotiäitikaverit.

Tiistai 13.6.

Tiistai lähti hyvin käyntiin. Nukuttiin ensimmäistä kertaa seiskaan asti (yleensä täällä herätään joka aamu kuudelta) ja saatiin kaikki aamutoimet hoidettua ilman kiukkuja. Aamupäivälenkki saatiin tehtyä ilman sadetta. Käveltiin kaupalle, tehtiin ruokaostoksia ja lähdettiin kotiin. Kotimatka tehtiin metsän kautta kiertäen ja kyllä hieman huvitti – koira yhdessä kädessä, vauva kantorepussa, ruokaostokset olkapäällä ja toisessa kädessä jättimäinen paistopisteen suklaacookie. Niin ja korvissa soi Sinuhe Egyptiläinen. Tuli vähän sellainen fiilis, että tätäkö mä ihan oikeesti halusin? No sen cookien ja metsässä samoilun kyllä!

Tiistai sujui rauhallisissa merkeissä. Iltapäivälenkillä suunnattiinkin toiseen lähikauppaan hakemaan Elloksen pakettia. Silloin tosin satoi. Pientä ihmettä ei voi missään tapauksessa laittaa vaunuihin ellei hän ole simahtanut ensin syliin, ja koska Horation teki mieli jo pissata sisälle, oli pakko ottaa kantoreppu taas käyttöön. Vedin itseni ja kantorepun päälle sadetakin, joka meni just ja just kiinni. Vauvan pään päälle vedin vielä ulkona kantorepun suojan ja oltiin varmasti outo näky pihalla. Mutta eihän se ulkoilu ole kuin vaatetus- ja asennekysymys!

Illalla Horatio haettiin taas ulos, ja minä kipitin samalla pienen ihmeen kanssa suihkuun ja sieltä syöttöhommiin. Horatio palautettiin puolen tunnin päästä ja minä huikkasin kiitokset sängynpohjalta, ja sitten koko porukka nukahti.

Keskiviikko 14.6.

Aamu lähti ihan hyvin käyntiin. Pieni ihme heräsi kuudelta vääntämään kakkaa, mutta ei siitä tullut mitään. Sitä siinä ihmeteltiin puolisen tuntia ja sitten tainnutettiin tyyppi tissillä takaisin uneen. Puoli kahdeksan aikaan noustiin sitten ylös ja kaikki näytti menevän hyvin.

Siskoni oli tulossa käymään, ja aamulenkillä mun piti hakea meille kaupasta jotain purtavaa. Pieni ihme nukahti vaunuihin, ja lähdettiin reippaalle aamulenkille. Tiedä sitten mikä meni vikaan, mutta vartin päästä poika heräsi ja alkoi huutamaan kurkku suorana. Nälkä ei voinut olla, eikä muutenkaan minkään pitänyt olla vikana. Jatkoin kärräämistä ja otin jässikän kolme kertaa syliin reilun 30 minuutin aikana, mutta ei siitä mitään tullut. Huuto ei laantunut. Niinpä kauppa jäi ja kärräilimme takaisin kotiin. Laitoin siskolleni viestin, että jos haluat syödä niin tuo mukanasi jotain tai sitten tilataan pitsat, sillä mä en päässyt nyt kauppaan.

Siskoni haki meille eväät ja päätin lähteä häntä vastaan kun hänen bussinsa oli tulossa. Tiedä sitten taas mikä tuli, mutta maitobaarin tankkauksen jälkeen alkoi taas aivan jäätävä huuto. Niin jäätävä, että piti hakea Peltorit korvien suojaksi ja laittaa pienen ihmeen ympärille suojia ja juosta aina välistä mahdollisimman kauas huutavasta vauvasta. Horatio kipitti makuuhuoneen perälle piiloon ja minä menin perässä. Huuto ei vaan loppunut. Jätkä oli aivan yliväsynyt, huusi puoliksi unessa 40 minuuttia putkeen ennen kuin kuupahti. Ja ei, me ei keritty siskoa vastaan, vaan sisko sai todistaa huutokonserttia hetken aikaa (ja kävellä yksin bussipysäkiltä).

No sitten kävi niin ihanasti, että pieni mies nukkui reippaat kaksi tuntia putkeen. Heräsi hän kyllä kaksi kertaa huutamaan, mutta sain tainnutettua kärryttelemällä vauvan uudestaan uneen. Mikä helpotus. Unien jälkeen oli ruoka-aika, ja sitten oltiin ihan hyvällä päällä ja päästiin jopa saattamaan sisko kantorepussa möllöttävän vauvan kanssa pysäkille.

Mä en tiedä mikä keskiviikkona oli pielessä, mutta illalla taas huudettiin, ihan h*lvetisti. Minä hytkytin vauvaa vuoroin sylissä ja sitten taas sitterissä ne tutut Peltorit päässä ja manasin elämääni lähettäen herra Longfieldille oikein mukavia viestejä toiselle mantereelle. Meillä on sellainen sopimus, että saan purkaa tuntoja aivan rauhassa. Mun pitää saada kaikki harmitus ulos. Koliikkivauvan äitinä ei oikeasti ole aina kovin kivaa. Keskiviikkona istuin viidestä kahdeksaan rääkyvä vauva sylissäni (välillä sitterissä) Peltorit päässä ja ikään kuin suljin itseni siitä tilanteesta pois. Tuijotin vain seinää ajattelematta mitään.

Keskiviikko oli huono päivä. Ihan hemmetin huono. Onneksi sisko kävi moikkaamassa ja jässikkä nukkui ison osan tuosta vierailusta, joten saatiin pälpättää siskon kanssa ihan rauhassa.

Torstai 15.6.

Lomarahat on tilillä! Jeeeee!

Keskiviikko vielä kovin vahvasti mielessä aloin jo heti aamusta stressata illan Taste of Helsinkiä. Samalla mua alkoi ärsyttää itseni ja se, että stressaan niin paljon vauvan kanssa liikkumista. Kun en mä ole sellainen! Mutta totuus on kuitenkin se, ettei hiestä märkänä huutavan vauvan kanssa ole kovin kivaa liikkua. Toki mua harmittaa myös se, etten yksinkertaisesti pysty nauttimaan kaikkien hehkuttamasta vauva-ajasta, sillä kävelen koko ajan kuin heikoilla jäillä koliikkisen vauvan kanssa. Koskaan ei tiedä milloin hymy ja jokeltelu muuttuu jäätäväksi huudoksi.

Lähdetiin aamulenkille Horation ja vaunujen kera kymmeneltä. No tänäkään aamuna vaunuissa ei viihdytty 20 minuuttia pidempään, ja koko kotimatka huudettiin vaunuissa. Kotimatkalla mulla tuli mieleen, että voisiko pienellä ihmeellä olla nälkä. Vaikka mulla tulee maitoa hyvin, en yhtään tiedä onko se näin hellepäivinä tarvittavan tujua ja tuleeko sitä nyt sitten ihan oikeasti tarpeeksi kasvavan vauvan tarpeisiin. Neuvolassahan meillä on 7 viikon tauko, joten eipä voi sielläkään asiaa tarkistaa ihan toviin (joo voisin kyllä soittaa ja varata ajan).

Kolmen pintaan aloimme tehdä lähtöä Taste of Helsinkiin. Otettiin kunnon hörpyt maitoa ja sitten lähdettiin. Koko menomatkan pieni ihme oli autossa hiljaa. Uskomatonta, jo toisen kerran! Nukkumaan hän ei kuitenkaan käynyt, istuskeli vain leluaan katsellen. Olisin kovin halunnut työntää ruokatapahtumassa vaunuja, mutta sen verran kova kitinä alkoi turvakaukalon uumenista piakkoin kuulua, että heti kun pääsimme alueelle sisään, nakkasin pienen ihmeen kantoreppuun.

Pieni ihme nukkui repussa reippaat puolisen tuntia ja sen jälkeen loppuaika oli erinäistä kitinää ja tissittelyä yms. Tapahtuma ja safkat meni vähän ohi, kun oli pelko persuksissa koko ajan. Kotimatkalle lähdettiin puoli kahdeksan aikaan, ja se taitettiin normaaliin tapaan huutokonsertin säestyksellä kotiovelle asti.

Ilta meni tutulla kaavalla, suihku ja sen jälkeen sänkyyn ja maitobaarin hanat auki. Siihen pieni kultainen poikani nukahtaa vartissa, ja nukkuu hyvin koko yön. Heräillään yhdessä yleensä yhden ja viiden aikaan, tankataan maitoa ja jatketaan unia vierekkäin. Yöt on mun lemppareita, nukkuva vauva on aivan tajuttoman söpö.

Perjantai 16.6.

Perjantai alkoi kuten muutkin päivät. Möyrittiin sängyssä noin puoli kahdeksaan, vaihdettiin vaipat ja valittiin vaatteet. Sen jälkeen pieni ihme sai aamupalaa ja sitten oli äidin vuoro. Ruoan päälle ”leikittiin” vähän aikaa, kunnes tankattiin lisää maitoa ja sitten Horatio alkoikin olla siinä pisteessä, että ulos pitäisi päästä.

Anoppi oli tulossa töidensä jälkeen hoitamaan pientä ihmettä, jotta minä saisin hetken hengähdystauon. Ajattelin ensin lähteväni salille (en jumppaan, vaan pitkään suihkuun ja saunaan), mutta sitten keksin paljon parempaa tekemistä. Mulla oli vihdoin mahdollisuus pestä ja puunata Horatio. Toki en pääsisi pois kotoa, mutta suihkuhuoneen uumenissa en itkua kuulisi. Iltapäivän pesuhetkeä ajatellen lähdin aamulenkille vaunujen kera. Otin mukaan myös Horation harjat ja ajattelin sutivani koirasta vielä pahimmat irtokarvat pois. Vaunujen pohjalta herättiin kuitenkin taas aika pian, joten kovin paljon en ehtinyt Horatiota harjata, mutta sentään hiukan.

Anoppi tuli kolmen jälkeen ja olin juuri saanut pienen ihmeen nukkumaan. Ehdimme syödä yhdessä, ja taisin minä pari kyyneltäkin ruokailun yhteydessä tirauttaa kun juttelimme näistä rankoista ensimmäisistä kuukausista. Se oli ehkä vähän noloa.

Sitten lähdin pesemään Horatiota ja sainkin koiran pestyä ja föönattuakin aika pitkälle, ennen kuin anoppi tuli oven taakse koputtelemaan. Pienen ihmeen huuto oli lähtenyt taas ihan käsistä, ja anoppi tiedusteli olisiko jo aika antaa tissiä. No kellon mukaan ei olisi, mutta huuto oli niin kovaa, että pakko oli jotain keksiä. Taas mieleeni tulvahti ajatus siitä, että saakohan vauva yksinkertaisesti liian vähän ruokaa. Syötin pikkuisen ja kävin sen jälkeen suihkussa. Kitinä alkoi uudestaan, mutta anoppi vapautti minut vielä sen verran, että ehdin viedä Horation metsälenkille. Kotiin tullessa kuulin jo oven takaa, että huuto on aikamoista.

No siinä sitten vaihdeltiin syliä ja yritettiin saada huuto lakkaamaan, mutta ei siitä tullut mitään. Vapautin anopin puoli kahdeksan aikaan sanoen, että me pärjätään kyllä ja kiittelin että tästä iltapäivästä oli ihan tosi iso apu!

Kahdeksan aikaan mentiin sitten kylpyyn ja siellä vaahtojen keskellä pikkuinen mies vihdoin rauhottui hymyillen minulle niin valtavan kauniisti. Iltapesun jälkeen oli aika kömpiä sänkyyn ja nukkua tuttuun tapaan parilla nopealla syötöllä aamuun asti.

Lauantai 17.6.

Lauantaina päätin ruveta antaa pienelle ihmeelle maitoa just niin paljon kuin hän haluaa. Mehän olimme saaneet kahdelta lääkäriltä ja kahdelta neuvolatädiltä ohjeen, että meidän täytyy pitää kolmen tunnin syöttövälit, jotta pienen ihmeen masu saa rauhoittua ruokailujen välissä. Maitoa minulta tulee niin paljon, ettei vauva voi kuulemma alkaa huutaa nälkää tunnin päästä. Lauantaina ajattelin, että hitot tästä ohjeesta. Itku oli ollut minusta tällä viikolla hieman erilaista kuin ennen, ja sen lisäksi vauvan vatsa oli alkanut toimia paljon paremmin. Niinpä ajattelin, että jos kyseessä on 3 kuukauden tiheän imun kausi, niin onpa mahtavaa, että olen antanut vauvan olla nälässä. Ja sitä paitsi, syteen tai saveen, ei se huutomäärä voisi tästä enää pahemmaksi mennä.

Yhdentoista aikaan pakkasin pienen ihmeen autoon ja lähdimme mammatreffeille Haagan alppiruusupuistoon. Reissu meni oikein hyvin! No okei, pieni ihme huusi aika raivokkaasti koko menomatkan, mutta nukahti kun pääsimme perille ja nukkui sen jälkeen koko reissun kotiin asti. Uskomatonta!

Kotona imettelin pikkuista lähes tunnin välein, joskus jopa tiheämpään. Rinnat olivat kyllä omasta mielestäni jo täysin tyhjät, mutta en hermostunut, vaan annoin vauvan olla rinnalla aina kun hän halusi. Huutokonsertteja saatiin pitkin iltapäivää ja iltaa, mutta ehdittiin siinä välissä myös harjoitella masullaan oloa sekä tutkia leluja. Päivän paras hetki oli se, kun pieni ihme tuijotti itseään peilistä ja yhtäkkiä sieppasi peilin aivan naamaansa kiinni ja alkoi villisti nuolla omaa peilikuvaansa, se oli niin söpöä!

Muuten lauantaina ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Olin kyllä aika väsynyt, mutta se johtui varmaan ihan siitä, että tiesin herra Longfieldin tulevan kotiin seuraavana päivänä ja tämä viikon urakka saataisiin päätökseen.

Sunnuntai 18.6.

Sunnuntaina jatkoin edelleen lapsentahtista imetystä. Imetin aamupäivän tunnin välein, jonka jälkeen pieni mies nukahti vaunuihin ilman itkuja. Ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tehdä pitkä metsälenkki, sillä vauva nukkuu varmasti pari tuntia, sillä on syönyt niin paljon. No mitenkäs kävi? 45 minuutin jälkeen pieni ihme heräsi vaunuista ja me oltiin jossain hiton metsän keskellä ja kotiin oli matkaa vielä toiset 45 minuuttia.

Herättyään pieni poikani aloitti tietenkin aika kovan metelin, ja siinä minä sitten pohdin kaksi kertaa, että mitä ihmettä teen. Kuin lahjana taivaalta kulman takaa paljastui penkki (siis penkki keskellä metsää!) ja siihen minä sitten istuuduin ja kaivoin maitobaarin ensimmäistä kertaa ulkona esiin. Oli se jännää! Horatio tuli istumaan jalkojeni päälle ja vahti, että imetyshetki oli rauhallinen sekä turvallinen.

Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa ja huudoksihan se aika pian meni. Päätin, että nyt me jatketaan matkaa ja juttelin huutavalle vauvalle ja paijasin häntä minkä ehdin. Noin kymmenisen minuutin päästä huuto lakkasi ja sen jälkeen kärryteltiin kotiin kaikessa rauhassa. Pieni ihme katseli vaunuista vihreää metsää (laskin vaunujen kuomun kokonaan alas) ja jokelteli. Aivan parasta!

Kotona kaikki sujui loppupäivän yllättävän hyvin. Kunnon päiväunetkin pieni mies päätti vihdoin ottaa! Nappasin vauvan jossain välissä viereeni sohvalle, tungin tissin suuhun ja aloin katsella House of Cardsin uusinta tuotantokautta. Sain katsottua melkein kaksi kokonaista jaksoa, ennen kuin herra Longfield saapui kotiin. Voi onnea! Olin niin onnellinen ja helpottunut. Horatio heilutti häntäänsä enemmän kuin koskaan, ja sai kyllä sellaiset rapsutukset herralta, ettei ole totta. Pieni ihme jatkoi vielä tirsojaan sohvalla ja me ehdimme halailla ja vaihtaa puolin ja toisin viikon hurjat kuulumiset.

Niin ne kahdeksan päivää olivat takana. Ja me selvisimme niistä. Nyt pitää sinnitellä vielä pari viikkoa ennen herran kesälomia ja sitten voidaan viettää koko perhe yhdessä aikaa. Nähtäväksi jää, ovatko ne viikot vihdoin itkuttomia vai vieläkö koliikki pitää pientä ihmettä otteessaan. Pääasia kuitenkin on, että olemme koko perhe kasassa, silloin kaikki voivat paremmin ja vaikeatkin päivät tuntuvat iisimmiltä.

Ravintola Werner 2.6.2017, Helsinki

Frankfurtissa asuva ystäväni tuli käymään Suomessa, ja olimme jo pitkän aikaa sitten sopineet pienellä porukalla treffit maanantaille 5.6. Suunnittelimme menevämme tyttöjen kanssa Liuskaluodon Skifferille juoruamaan ja vaihtamaan useamman kuukauden kuulumiset (ilman vauvaa!). No tietenkin edellisellä viikolla herra Longfield sai tietää, että hänen pitää lähteä kyseisenä maanantaina käymään Tampereella, eikä tiedä mihin aikaan pääsee sieltä kotiutumaan. Plääh..

Muutimme lopulta suunnitelmia niin, että tulisimme meille grillaamaan hampurilaisia. Toki pieni ihme olisi seuranamme, mutta minkäs teet. Kantorepussa vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä melkein mitä vain, joten ajattelin grillaamisenkin onnistuvan helposti. Ja jos se ei onnistuisi, niin olisihan täällä kolmet apukäsiparit seuranani.

werner ravintola helsinki

Erinäisten viestittelyjen lomassa kuitenkin selvisi, että olisimme Suomessa lomailevan ystäväni kanssa molemmat toimettomia perjantai-iltana. Ja mikä parasta, silloin herra Longfield olisi kotona, joten pääsisin lähtemään kotoa ilman vauvaa, jeee! Sovimme siis treffit perjantaiksi. Suuntana oli säiden salliessa Skiffer, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei perjantaina ollut terassikelit, joten piti keksiä joku toinen paikka. Kyselin apua ruokabloggaajilta, ja 52 Weeks of Deliciousness -blogin Anne vinkkasi ravintolasta nimeltä Werner, josta en ollut itse kuullut koskaan aiemmin.

Wernerin lista kuulosti houkuttelevalta, eikä Googlen syövereistä löytynyt nopealla selauksella ravintolasta kuin ylistäviä sanoja, joten pakkohan pöytä oli Werneristä varata. Lopulta kävi vielä niin, että saimme yhden lisävahvistuksen illalliselle, sillä yhteisen ystävämme perjantai-illan menot olivat muuttuneet sen verran, että hänellä olikin menoa vasta seitsemältä illalla, joten hän ehtikin kello viiden pöytävaraukseemme mukaan.

werner ravintola helsinki

Werner avattiin viime vuoden marraskuussa WSOY:n ison kirjakaupan tiloihin Ruttopuistoa vastapäätä. Skandinaavisesti sisustettu ravintolasali pitää sisällään yhteensä 120 asiakaspaikkaa, ja kesällä avattava terassi vielä 30 lisää. Ravintolan juju on kolme metriä leveä avogrilli, jossa paistuu kotimaisten hiilien yllä niin kokonaiset kalat kuin mahtavat pihvitkin. Avogrillin lisäksi jokainen asiakas hymähtää varmasti pöydissä oleville jättimäisille viinilaseille, joissa tilattu viiniannos näyttää naurettavan pieneltä. Yhteen lasiin mahtuisi varmaan melkein koko viinipullo.

werner ravintola helsinki

Werneriä ei totisesti ole turhaan ruoistaan kehuttu. Jessus mitkä mätöt!

Vedin alkuun Harjun makkaratehtaan lammas-harissamakkaraa, jonka seurana oli leipää, salaattia ja majoa. Muut eivät alkuruokia ottaneet, mutta mun oli pakko, kun kerrankin ei tarvinnut syödä pelko persuksen alla kamalalla kiireellä. Makkaraleipä upposi vatsaani samalla kun ihanat juorut virtasivat korvieni kautta aivokuoreen. Ah, niin parasta!

werner ravintola helsinki

Pääruoaksi tilasimme avotulella kypsennettyä lohta sekä Iberico-possua. Kalan ja lihan lisukkeina ei Wernerissä nähdä ranuja, vaan grillattua varhaiskaalia sekä parsaa, voi nam! Minä söin lohta ja se oli ihan törkeän hyvää. Iberico-possua ystäväni kehui parhaaksi koskaan syömäkseen. Melkein olisi tehnyt mieli napata pala possua ystävän lautaselta, mutta jätin toisen lautasen kuitenkin rauhaan ja keskityin omaan annokseeni, joka sekin vei kielen mennessään.

werner ravintola helsinkiwerner ravintola helsinki

Jälkkäreille meillä ei ollut tällä kertaa aikaa, sillä toisen ystävistäni piti kiiruhtaa treffeille Kiasmaan. Kyllä arvostan miestä, joka ehdottaa ekaksi treffipaikaksi museota! Wernerin raparperijälkkäriä on kuitenkin kehuttu sen verran paljon, että tänne on varmaan pakko palata maistamaan Iberico-possun lisäksi the jälkkäri.

Pssst.. Ne ystäväni treffit olivat venyneet muuten aamun pikkutunneille asti!

werner ravintola helsinki

Nakkikakku 2-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti viime perjantaina kaksi vuotta! ♥

idchow chow nakkikakku

Horatio-reppana on ollut niin ihana vauvan tulon jälkeen. Se on jaksanut kiltisti kuunnella koliikkivauvan huutoa ja odottanut omaa rapsutusvuoroa. Huutoa Horatio on kyllä välistä mennyt pakoon vaatehuoneseen sekä suihkuhuoneeseen, mutta ymmärtäähän sen. Ollaanhan me vanhemmatkin laitettu korvien suojaksi Peltorit, ja koiralla on kuitenkin paljon parempi kuulo kuin ihmisillä, eikä koirien vastamelukuulokkeita taida vielä markkinoilla olla.

chow chow nakkikakku

Vaunulenkeillä Horatio on oppinut kävelemään suhteellisen sievästi vaunujen vieressä kun tarpeeksi monta kertaa jäi vaunujen ”alle”. Tuore äitikään ei vispaa rattaita enää tuhatta ja sataa eteenpäin, sillä on ymmärtänyt, ettei pieni ihme herää vaikka vaunut hetkeksi pysähtyvätkin Horation oksien nuuhkuttamishetkillä (niitä on muuten paljon).

Rankat kuukaudet on takana koko perheellä, mutta eiköhän se tästä! Uutta on jouduttu ja saatu opetella hurjasti, eikä oppiminen varmasti pääty tähän.

chow chow nakkikakku

Horation synttäreiden kunniaksi kärräiltiin vaunujen ja Horation kanssa aamulenkillä Alepaan, ostettiin Saarioisten maksalaatikko sekä paketti nakkeja. Kotona vauva jäi nukkumaan ulos vaunuihin, ja me lähdettiin Horation kanssa tekemään nakkikakkua, joka koristeltiin lopuksi koirien kekseillä. Makoisan nakkikakun mamman kultapoika söi kaikessa rauhassa terassilla, ja sai päälle vielä pitkän rapsutustuokion. Vielä kun ehtisi jossain välissä pestä Horation oikein juurta jaksaen.

chow chow nakkikakku

Viime vuoden synttäritunnelmia voi käydä kurkkaamassa Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle -postauksesta.