Kauniita unia rakas

Ensimmäiset kuusi kuukautta on kulunut pienen ihmeen syntymästä. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta rankoista koliikkikuukausista selvittiin varmasti pitkälti sen takia, että nukuimme yömme hyvin. Pienellä ihmeellä oli heti ensimmäisestä päivästä alkaen päivän ja yön välinen ero selvillä. Nukkumaan on menty aina yhdeksään mennessä, ja aamulla on herätty seitsemään mennessä. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että täällä on vedelty yöt ilman herätyksiä! Ehei! Pääsääntöisesti pieni ihme herää yöllä syömään kahdesti, mutta riippuen erinäisistä hulinoista, tiheän imun kausista ja muista epämääräisistä vaiheista, heräämisiä on ollut 2-8 kertaa yön aikana. Onneksi heräämiset ovat yöllä nopeita, pieni ihme nukahtaa rinnalle syötyään ja välillä uudelleen nukahtamiseen riittää pelkkä shhhhh-ääni sekä silittävä käsi.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Vaikka heräämisiä on useampia joka yö, en ole ollut väsynyt viimeisten kuuden kuukauden aikana kuin pari kertaa. Tosin onhan se aika hullua ajatella, että en ole nukkunut kuuteen kuukauteen viittä tuntia putkeen! Mutta kuten jo aiemmin sanoin, yöheräämiset ovat meillä nopeita ja omalla kohdalla ne vastaavat tyyliin vessassa käyntiä. Nukahdan itsekin imettäessäni pientä ihmettä ja nostan hänet takaisin omaan sänkyyn kun seuraavan kerran havahdun hereille. Olemme herra Longfieldin kanssa molemmat hyväunisia, nukahdamme illalla nopeasti ja saamme unen päästä helposti kiinni mihin aikaan yöstä tahansa.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Pieni ihme nukkui ihan ensimmäiset viikot (ehkä kuukaudetkin) meidän välissä unipesän suojissa. Opettelin imettämään unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut siirtää yöllä mihinkään. Siirtäminen kun oli hurjan hankalaa koliikkikuukausien aikana, pienikin liike/kosketus sai toisinaan vauvan heräämään ja huudon alkamaan.

Meillä oli lisäksi käytössä kehutut Swaddle UP -unipussit ensimmäiset neljä kuukautta. Pieni ihme oli kova vispaamaan käsiään, ja huitoi niillä itseään päiväunien aikaan ja heräsi omiin nyrkin iskuihinsa. Yöllä tätä ei päässyt Swaddle UPin johdosta käymään ja se rauhoitti öitä. Eihän siinä heräämisessä muuta ongelmaa ollut kuin se, että pieni ihme huusi kolme kuukautta lähes kaiken hereilläoloaikansa, eli unia emme olisi halunneet keskeyttää minkään turhan takia.

Meillä oli käytössä kolme Swaddle UPia, yksi S-kokoinen (*saatu blogin kautta) ja kaksi M-kokoista. Lopetin Swaddle UPien käytön sen jälkeen kun vauva oppi kääntymään unissaan.

Katsokaa nyt miten pieni meidän vauva on ollut! En kestä. ♥

swaddle upswaddle up

Swaddle UP olisi riittänyt vauvalle myös peitoksi, mutta pieni vauva näytti kehdossa sekä pinnasängyssä niin orvolta ilman peittoa, että käytimme peittoa Swaddle UPin päällä. Eikä muuten ole pienellä ihmeellä mitkä tahansa peitot! Äitini on omin pikkukätösin tehnyt pienelle ihmeelle villapeiton sekä ostanut Unikulmasta muhkean vauvapeiton. Lisäksi hän on ommellut meille kasan lakanoita, tyynyliinoja sekä aluslakanoita niin kehtoon kuin pinnasänkyynkin. Tyynyliinat pääsevät toki käyttöön vasta hieman myöhemmin, mutta onpahan niitäkin jo valmiina.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Kauneimmat lakanat äiti ompeli Nuppu Printin upeista kankaista. Nuppu Printin ohuet puuvillat sopivat mm. lakanakankaiksi ja niiden lähes satiinista pintaa haluaa silitellä sekä hiplata lakkaamatta. Kankaat ovat niin kauniita, ettei niitä halua jemmata päiväpeiton alle. Näiden kanssa riittää kun petaa vauvan sängyn kauniisti, ja antaa kauniiden lakanakankaiden jäädä näkyviin.

Nuppu printNuppu print

Äiti ompeli Lumipallo-kankaasta lakanan sekä tyynyliinan kehtoon. Kehdon pienempää peittoa voi toki käyttää myös rattaissa ja pinnasängyssä, me olemme peitelleet pienemmällä peitolla pienen ihmeen myös sohvalle, jossa uni joskus yllättää. Yöunille pieni ihme siirtyi kehtoon meidän välistä muutaman kuukauden ikäisenä. Kauniin antiikkisen kehdon uumenissa vauva nukkui tyytyväisenä reilun 5 kk ikään asti, jonka jälkeen makkariin oli pakko kantaa pinnasänky. Kehtoon pieni ihme mahtuu edelleen nukkumaan päiväunia, mutta öisin vauva haluaa kieriä ja kääntyillä niin paljon, että kehdossa tulee vain kiukku, kun kesken unien ei pääsekään kääntymään masulleen tai kääntymään sivuttain 180 astetta.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Turkoosista Sydäntalvesta pyysin äitiä tekemään lakanat pinnasänkyyn. Sydäntalvi taitaa olla Nuppu Printin suosituimpia kankaita, eikä se mikään ihme ole. Onhan se todella kaunis, ja värivaihtoehtojakin löytyy muutamia. Turkoosi Sydäntalvi passaa myös pojille! Äitini kertoi muuten, että hänen ompelupiirissä naiset ovat leikanneet Sydäntalvi-kankaasta suuria kukkia irti ja aplikoineet ne kiinni tekemiinsä yöpaitoihin. En nyt kyllä ole ihan varma onko aplikointi ihan oikea sana, mutta siis ommelleet leikkaamansa kukkaset toiseen kankaaseen kiinni. Käsityöjutuissa olen aika uuno.. Myin juuri tällä viikolla jokunen vuosi sitten ostamani ompelukoneen eteenpäin. Siellä se lojui kaapissa täysin käyttämättömänä, joten oli aika laittaa se eteenpäin.

Nuppu print lakanat

Pinnasänky sijaitsee tällä hetkellä makuuhuoneessamme sängyn vieressä. Sieltä pikkuisen saa helpoiten syömään yöllä ja silittäminenkin käy ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään muuta kuin liikuttaa kättä ja alkaa suhista. Shhhh-ääntely kyllä loppuu usein aika nopeasti, sillä sitä on ihmeen rankkaa tehdä unenpöpperössä! Pinnasänky siirretään pienen ihmeen omaan huoneeseen siinä vaiheessa, kun yöllä ei herätä kuin maks. yhden kerran. En jaksa keskellä yötä ravata talon toisesta päästä toiseen useampaa kertaa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa siirto tapahtuu. Kiirettä ei ole, mutta kunhan kiinteät ruoat saadaan täydellä teholla käyntiin, pitää katsoa mitä yösyöttöjen kanssa pitäisi tehdä. Onko edessä kenties unikoulu vai olisiko jotain hieman lempeämpää keinoa saada tissiposki luopumaan yöllisistä läheisyyshetkistä. Nähtäväksi jää!

Nuppu print lakanat

Tekemistä täällä vielä on nukkumisten ja erityisesti nukahtamisen kanssa. Eteenpäin mennään kuitenkin hitaasti ja varmasti, esikoisen kanssa olemme varmasti tehneet hölmöjäkin valintoja, mutta näissä asioissa ei kuitenkaan voi mitään peruuttamatonta tehdä, korjataan väärät valinnat sitten ajan kanssa, jos sellaiseen tulee tarvetta.

Viime päivät meillä ollaan oltu ensimmäisen flunssan kourissa. Pienen ihmeen uni on ollut katkonaista tukkoisen nenän ja yskän takia. Rinta on maistunut viime öinä tiuhaan tahtiin ja olen sitä antanut aina kun pinnasängystä on alkanut itkua kuulua. Horatio onkin sitten viime aikoina ollut meistä ainoa, joka on nukkunut öisin ja päivisin just niin paljon kuin haluaa. Isoveljen oikeuksia!

Nuppu print lakanatNuppu print

nuppu print

Yhteistyössä Nuppu Print

Mutakakku mascarpone-vaahdolla

mutakakku

Viime viikonloppuna meillä vietettiin herra Longfieldin synttäreitä. Synttärilahjaa olin suunnittelut kuukausia etukäteen, tai oikeastaan jo useamman vuoden ajan. Herra on aina silloin tällöin sanonut, että olisi mahtavaa jos meillä olisi kotona piano. Hänhän on kovin musikaalinen tapaus, ja meiltä löytyy kitaroita ja bassoja vaikka muille jakaa. Mutta pianoa meillä ei ole koskaan ollut. Pianon ostamista olen suunnitellut jo pitkään, mutta aina on ollut jotain muita rahallisia menoja samaan aikaan ja pianon osto on jäänyt tekemättä. Nyt kuitenkin päätin haalia kaikki säästöt kasaan ja ostaa herralle hänen kauan haaveilemansa soittimen.

yamaha digitaalipiano

Päädyin hommaamaan kompaktin kokoisen digitaalisen pianon, jota voi soitella myös luurit päässä kun pieni ihme on nukkumassa. Luureja taikka pianotuoleja herra ei vielä saanut, niitä ostellaan sitten seuraavien vuosien ajan joulu- ja synttärilahjoiksi. Toivon todella, että piano tulee tulevaisuudessa yhdistämään isän ja pojan suhdetta. Lisäksi olisi ihan mahtavaa, jos pienelle ihmeelle siunautuisi edes hippasen verran isänsä musikaalisuutta! Multa kun sitä ei löydy yhtään. Ei siis yhtään. Häävalssinkin ajan mies joutui kuiskaamaan korvaani tahtia, että pysyin askelissa mukana.

yamaha digitaalipiano

Pyysimme viikonloppuna pienen ihmeen kummitädin sekä -sedän meille synttäri-illalliselle. Meidän illalliset starttaa nykyisin jo kolmen aikaan, eli en ole ihan varma voidaanko puhua synttäri-illallisesta.

Meidän uusi mottohan on ”helppous edellä”, ja tätä vaalittiin myös synttäri-illallisen valmisteluissa. Herra haki sushit LN-Sushi Artista, minä hain Alkosta hyvää valkoviiniä sekä kaupan pakastealtaasta mutakakun ja marjamyyjiltä pari pussia marjoja. Siinä se melkein oli – voisiko paljon helpommalla enää päästä?

mutakakku

Ruoka oli tosi hyvää ja meillä oli hurjan mukava ilta(päivä)! Nauru raikasi ja masut saatiin susheista sekä mutakakusta täyteen.

Ihan en kuitenkaan kehdannut pelkkää pakastealtaan mutakakkua synttärisankarille ja vieraille tarjota, vaan tuunasin kakkua hieman. Haluatteko tietää miten? Kurkatkaa resepti alta, sen tekoon ei kauaa mene!

mutakakku

Mutakakku mascarpone-vaahdolla

4 annosta

  • 1 kpl pakastealtaan mutakakku (meillä oli Frödingen)
  • 1½ dl kermaa
  • 1½ dl mascarponea
  • mansikoita
  • (pensas)mustikoita
  • tomusokeria koristeeksi

1. Sulata kakku pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon mascarpone. Sekoita vielä hyvin keskenään.

3. Kippaa kerma-mascarponevaahto kakun päälle.

4. Viimeistele kakku marjoilla sekä tomusokerilla.

mutakakku

Viisi vinkkiä Helsinkiin, Hesaan tai Stadiin

Minä olen se juntti ulkopaikkakuntaltainen maalta, joka on kutsunut Helsinkiä aina Hesaksi. Omaan korvaan syntyperäläisten hesalaisten käyttämä Stadi taas kuulostaa juntilta. Stadi – eihän siinä viitata mitenkään itse kaupungin nimeen! Siksi olinkin varsin iloinen lukiessani, että syntyperäiset nuoret helsinkiläiset käyttävät nykyään yhä enemmän Hesa-sanaa. Hyvä syntyperäiset nuoret helsinkiläiset!

Ebookers kokosi muutamien bloggareiden toimesta vinkkejä Hesaan. Vinkit koottiin Stadilaisten opas Helsinkiin -sivulle, jonne ilmestyi omasta mielestäni aika kattava lista ravintoloita, museoita, kahviloita, shoppailupaikkoja, nähtävyyksiä, luontokohteita (näistä erityisesti plussaa) sekä drinkkipaikkoja.

Minäkin pääsin mukaan antamaan omat vinkkini Hesaan. Minun listalta löytyy tietty aika paljon ruokaa ja brunsseja. Näitä viittä kohdetta ei mielestäni kannata Hesassa ohittaa. Mikä on sinun lempparipaikkasi Hesassa?

Mustasaari

Vietä kesäpäivä rauhallisella Helsingin seurakuntien omistamalla saarella, jossa on matala ja turvallinen ranta. Mustasaari on päihteetön. Saarelta pääsee siltaa pitkin luonnontilaiselle Hevossaarelle, jossa kuljeksii kesäisin vapaana lauma lampaita. Löydätkö ne metsän ja puskien siimeksestä?

Linkki Mustasaari-postaukseen (kesältä 2014)

Linkki Mustasaaren toimintakeskuksen sivuille

Saslik

Virittäydy tunnelmalliseen venäläiseen iltaan Saslikissa. Tummanpuhuva sisustus, kauniit lasimaalaukset ikkunoissa, aito venäläinen ruoka sekä mainiot trubaduurit takaavat onnistuneen ja herkullisen illan.

Linkki ravintolan nettisivuille

Chjokon Chocolate High Tea

Nappaa ystävä kainaloon ja suuntaa lauantaisin Chjokon Chocolate High Tealle herkuttelemaan makeilla ja suolaisilla herkuilla. Paljon makeampaa yllätystä ei voi ystävälle järjestää.

Linkki Chjokon Chocolate High Tea -postaukseen (vuodelta 2015)

Linkki Chjokon nettisivuille

Klaus K:n brunssi

Bulevardin Klaus K -hotelli tarjoilee laadukasta ja runsasta brunssia viikonloppuisin. Päheän hotellin aulan jatkeena olevan ravintolan sisustus hivelee silmiä ja brunssiherkut vievät kielen mennessään. Me olemme brunsseilleet täällä lähes lukemattomia kertoja.

Linkki 2011 arvosteluun & linkki 2013 arvosteluun & linkki toiseen 2013 arvosteluun & linkki 2014 arvosteluun & linkki 2015 arvosteluun & linkki 2017 arvosteluun

Linkki Klaus K:n nettisivuille

Krog Roban brunssi

Runsas, värikäs ja hurjan herkullinen brunssi ei jätä ketään kylmäksi. Kaunis ravintolasali sekä ystävällinen ja hymyilevä palvelu pitävät huolta siitä, ettei Krog Roban penkeistä halua nousta kovin nopeasti ylös.

Linkki arvosteluun (vuodelta 2017)

Linkki ravintolan nettisivuille

 

Yhteistyössä ebookers

Vauvan kanssa matkalla: vinkkejä helteiseen Espanjaan

Madridissa oli elokuussa odotetusti hurjat helteet. Kuumaksi kattilanpohjaksi olen Madridia kuullut sanottavan, eikä siinä liiemmin ole liioiteltu. Miljoonakaupunki, joka on kaukana merestä ja ikään kuin laakson pohjalla, ei ole mikään viilein vaikka kuumimpina kesäkuukausina.

Paikalliset pakenevat Madridista erityisesti elokuussa lomille mm. juuri Vigoon, jossa oleilimme viikon Madridissa suhaamisen jälkeen. Osa pienimmistä putiikeista sulkee jopa ovensa elokuussa muutamaksi viikoksi, osa koko kuukaudeksi. Meiltä jäi väliin esimerkiksi muutama hehkutettu herkkukauppa, sillä niissä oli elokuussa lappu luukulla.

Espanja, Vigo

Ennen matkaa en suuremmin miettinyt mitä seikkoja tulikuumassa kaupungissa tulisi 5-kuukautisen vauvan kanssa ottaa huomioon, eniten mietin ja jännitin lentoja sekä sitä, miten oma maitoni riittää pienelle ihmeelle, jos hänellä on kuumuuden takia jatkuvasti kova jano.

Mitään suunnitelmia emme menemisten ja tulemisten kanssa etukäteen tehneet, päätimme mennä täysin vauvan ehdoilla. Meillä kun sattuu olemaan sellainen vauva, joka ei vaunuissa hereillä viihdy, joten lähes kaikki liikkuminen tuli tehdä päiväunien aikaan. Ja niitä päiväunia meillä ei nukuttu reissun aikaan kuin sellaiset 40 minuuttia kaksi tai kolme kertaa päivässä.

Espanja, Madrid

Tein vauvalle ennen reissua joitakin hankintoja, jonka lisäksi pakkasin kotoa jo entuudestaan löytyneitä kamoja matkalaukun pohjalle – tarpeellisia sekä tarpeettomia.

UV-suojattu kesähattu lipalla sekä hauskalla selkälierillä oli reissussa varsin kätevä, vaikka tuntui aika pahalta maksaa hatusta melkein 20 euroa yhden matkan takia, samaan aikaan kun Suomessa oltiin ottamassa syksy vastaan. Hattu oli hyvä erityisesti silloin kun vaunuista herättiin ja alkoi armoton huuto. Silloin ei auttanut kuin napata poika syliin ja kantaa häntä. Kantaminen ei ollut mitään luksusta 40 asteen helteissä, vaikka kuinka valittiin aina teiden varjoinen puoli. Hatun takia vauvan olkapäät pysyivät kuitenkin auringolta suojattuina (meillä oli käytössä pääsääntöisesti hihattomia ja lyhythihaisia bodeja kuumimpina päivinä).

imettäminen ulkomailla, espanjaEspanja, Madrid

Kantamista helpottamaan meillä oli mukana kantoreppu, joka on ollut pojan syntymästä asti kovassa käytössä (juurikin siitä vaunukammosta johtuen). Kantorepun sai jemmattua matkarattaiden alakoriin, ja sieltä sen sai käyttöön aina kun tarvetta oli. Eniten käytin kantoreppua Vigossa, jossa olin päivät vauvan kanssa yksin, mutta kyllä sitä Madridissakin käytettiin. Ihan korvaamaton se oli mm. Kuninkaallisessa palatsissa, jossa saimme kierrellä upean palatsin täysin rauhassa läpi vauvan torkkuessa onnellisena kantorepun kyydissä äidin sydämentykytystä kuunnellen. Ei olisi kuuna päivänä onnistunut matkarattaiden kanssa!

Espanja, MadridEspanja, Madridvigo_espanja

Rattaista puheenollen meillä oli mukana vain matkarattaat. Hommasimme jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Babyzen Yoyo plussat, joihin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Nämä matkarattaat eivät paina mitään, ne saa järkyttävän pieneen kokoon (ne saa ottaa myös lentokoneeseen mukaan), rattaat liikkuvat kuin unelmat (loskasta ja hiekkarannoista ei ole kokemusta) ja voin kannella niitä vauva kyydissä myös yksin esim. portaita ylös ja alas.

Espanja, MadridEspanja, Madrid

Hommasimme matkarattaisiin juuri ennen matkaa Babyzenin oman hyttysverkon sekä aurinkovarjon. Hyttysverkko oli täysin turha, mutta ehkä sille on käyttöä Suomessa ensi kesänä! Aurinkovarjoa osa kehui ja osa haukkui kun kyselin etukäteen sen tarpeellisuudesta. Meistä varjo oli tosi kätevä! Tätä meidän varjoa sai käänneltyä helposti ja nopeasti vaikka mihin asentoon ja se oli kätevää, kun eihän se aurinko koskaan samasta paikasta paista kun kaupungilla köpöttelee.

Varjon lisäksi mukana oli myös vaunuverho, jota pidimme aina päiväunien aikaan alhaalla. Vaunuverho jätti rattaiden sivuun sopivat kaistaleet, jotta ilma pääsi kiertämään rattaissa edes jonkin verran.

Espanja, Madrid

Ostin reissuun vauvalle myös oman aurinkorasvan. Kipitin apteekkiin ja kysyin minkämoista rasvaa voi viisikuukautiselle laittaa ja apteekkitäti näytti oikean pullon. Ei se alle 100 ml pullo ilmainen ollut, enkä osaa sen tarpeellisuudesta sen enempää sanoa. Ehkä se kuitenkin oli tarpeen, vauvan iho ei ruskettunut taikka palanut, eikä se myöskään reagoinut rasvaan mitenkään (meidän jässikällä on luonnostaan kyllä hurjan hyvä iho). Vauvaa emme tietenkään pitäneet auringossa juurikaan, aina pyrimme olemaan varjossa, mutta silti rasvasin vauvan jalat, kädet sekä naaman joka aamu ennen kuin lähdimme liikkeelle. Rasvaa lisäsin tarpeen mukaan pitkin päivää – lähinnä jalkoihin, jotka pötköttivät rattaista auringon armoilla silloin tällöin.

imettäminen ulkomailla, espanja

Hoitolakkua emme ottaneet matkalle mukaan. Meidän hoitolaukkua kun ei ihan näppärästi kokonsa takia saa kiinni pikkuruisiin matkarattaisiin. Kävin siis ostamassa hoitorepun reissua varten. Ihan normaali Kiplingin reppu se on, ei siis mikään varsinainen hoitoreppu. Taskuja ja lokeroita laukussa on kuitenkin paljon, jonka lisäksi sen tärkein ominaisuus on se, että se mahtuu matkarattaiden suht kapeaan alakoriin. Lisäksi hoitolaukku olisi ollut aika mahdoton siitäkin syystä, ettei sitä sekä vauvaa olen kovin mielekästä kantaa samaa aikaa pitkiä aikoja. Reppu kulkee kätevästi tarpeen mukaan selässä oli vauva sylissä tai ei. Lisäksi reppu on näppärä silloinkin kun on liikkeellä vain kantorepun kanssa – vauva omassa repussaan etupuolella ja vaipat, harsot, lompakot, vaihtovaatteet yms. kulkee selän puolella omassa repussa.

vigo_espanja

Tämmöisiä juttuja tuli mieleen ensimmäisellä ulkomaanreissulla vauvan kanssa. Toki kaikkien hankintojen lisäksi vauvan kanssa matkatessa varmasti tärkein vinkki on avoin mieli! Mitä tahansa saattaa tapahtua, kaikki lapset ovat erilaisia ja kaikki vanhemmat haluavat matkaltaan vähän erilaisia juttuja. Omalla kohdalla teki esimerkiksi aika tiukkaa jättää useat museot sekä hienommat ravintolat väliin, lisäksi jatkuva vauvan ehdoilla liikkuminen ärsytti aika ajoin, matkarattaissa huutava vauva sai punan nousemaan kasvoille ja shoppailusta pitävänä saatoin muutamana kertana mielessä ajatella, että jestas kun saisin koluta kauppojen kesäalet läpi yksin, kaikessa rauhassa. Mutta nyt ei hetkeen olla yksin. Senkin aika koittaa taas kunhan pieni ihme kasvaa hieman ja maitobaarin läsnäolo ei ole enää muutamien tuntien välein pakollista. Nyt nautitaan tästä (lyhyestä) ajanjaksosta ja pyritään ottamaan siitä kaikki ilo irti!

vigo_espanja

Muumit saapuivat vauvan vaatekaappiin & 30 € lahjakortin arvonta

Olen aina pitänyt vaatteista, erityisesti niiden ostamisesta. Minusta on ihanaa uppoutua vaaterekkien väliin unohtaen harmistukset, työkiireet, vauvajutut, likainen koti ja kaikki. Älkää nyt pitäkö minua kovin pinnallisena, samaan fiilikseen pääsen myös metsässä samoillessani tai kaappeja siivotessa, mutta en mahda sille mitään, että materia vetää välillä puoleensa ja uusien vaatteiden päälle laittaminen tuntuu vain tajuttoman kivalta.

muumi_martinex

Pienen ihmeen myötä minulle on avautunut aivan uusi taivas: lastenvaatteet! Omaan vaatekaappiin ei imetysvaatteiden lisäksi ole täydennystä juuri tullut, sillä en oikeastaan tarvitse vanhempainvapaalla ollessani muuta kuin lenkki- ja kotivaatteita. Silkkipaidat, siistit housut, ihanat mekot ja kynähameet saavat odottaa töihinpaluuta vaatehuoneen perukoilla vielä hetken.

Mutta vaikka omat vaatehankinnat ovat nyt jäässä, tulee pienelle ihmeelle ostettua uusia kolttuja aika tiuhaan tahtiin. Jo ennen rakkaan poikamme syntymää minulla oli valmiina vaatteita aikamoinen kasa 86 cm asti. Hamstrasin vaatteita etukäteen lähinnä alennusmyynneistä.

muumi_martinex

Sen verran fiksu olin, että pyrin ostamaan etukäteen ainoastaan sellaisia vaatteita joita voi käyttää ympäri vuoden. Toppa-asuja, sadevaatteita, kenkiä yms. kausituotteita en ostanut etukäteen juuri ollenkaan. Hyvä niin, sillä pikkuinen poikamme on kasvanut koko ajan yläkäyrillä. Hänen ollessaan 5 kk vanha, sain kaivaa vaatekaapista 74 cm bodyt käyttöön, sillä 68 cm vaatteet alkoivat istua päällä jo vähän turhankin hyvin.

Talvea varten olen kesän alennusmyynneistä hommannut toppapuvun, villahaalareita sekä mm. untuvapussin rattaisiin. Katsotaan miten niiden kanssa käy, mahtuvatko päälle kun pakkaset saapuvat.

Syksyn vaatehankinnat olivat hieman kinkkisemmät. Ainakin näin esikoisen kohdalla. Pakkasella vedetään totta kai toppahaalari päälle, mutta mitä vauvalle pitää pukea päälle reilun 10 asteen lämpötiloihin? Entä pitääkö rattaissa olla enemmän päällä kuin vaunukopassa? Tarvitseeko vaunuissa/rattaissa möllöttävä vauva talvikengät, vai riittääkö villasukat ja haalarien kääntyvät lahkeet? Entäs ne hatut – milloin pitää siirtyä trikoopipoista villahattuihin?

muumi_martinex

Yleisesti olen pitänyt hyvänä vinkkinä sitä, että pue lapselle saman verran kuin itsellesi, mutta toisaalta eihän vauva lyki hiki hatussa vaunuja ylämäkiin vaunuissa maatessaan, tai kisko Horatiota sinne ja tänne tai stressaa lenkillä siitä milloin vauva avaa silmänsä ja alkaa huutaa, jonka jälkeen hänet pitää kantaa kotiin.

muumi_martinex

Syksyä varten olin hommannut etukäteen mm. windstopper-puvun sekä muutaman villasekoitehaalarin. Välikausihaalaria en erään mammakaverin vinkistä vielä täksi syksyksi hommannut, pieni ihme kun ei vielä liiku itse yhtään mihinkään, joten tänä syksynä meillä ei vielä myöritä likaisessa maassa taikka haluta kävellä itse sateessa kotiin. Vauva nukkuu visusti vaunujen kätkössä ja tarvitsee toistaiseksi päälleen vain jotain lämmintä, sateen- tai tuulenpitävyydellä ei ole vielä suurta merkitystä.

muumi_martinex

Sain loppukesästä mukavan viestin Martinexilta pienen ihmeen syysvaatteita ajatellen. Pääsisin tutustumaan heidän syksyn Muumi-uutuuksiin! Ihan mahtava viesti, sillä mehän ollaan koko perhe (miinus Horatio) kovia Muumi-faneja, ja koska pieni ihme on Suomi100-vauva, sopivat Muumit hänelle kuin Nuuskamuikkunen telttaansa.

Meillä on Muumeja pienelle ihmeelle kotona siellä ja täällä. Löytyy Muumi-mobile, Muumi-valokuvakehys, Muumi-säästölipas, Muumi-leikkimatto, Muumi-kirjoja sekä Muumi-taulu.

muumi_martinex

Ja nyt saimme tosiaan valita vielä liudan ihania luomupuuvillaisia Muumi-lastenvaatteita pienelle ihmeelle syksyä varten. Martinexin söpöt Muumi-vaatteet suunnitellaan muuten Suomen Raisiossa. Syysuutuuksia pääsee helpoiten ihastelemaan Martinexin nettikaupan kautta, josta vaatteita voi luonnollisesti tilata myös näppärästi kotiin. Koot vastaavat hyvin kokomerkintöjä – vaatteet eivät ole nafteja, vaan varsin sopivia nöpönenäisille suomalaisvauvoille.

Ihastuin hurjasti Muumi-syysuutuuksissa harmaaseen Retki- sekä siniseen Vilijonkka-kuosiin. Lopulta meille rantautui harmaata Retki-kuosia ihan siitä syystä, että tykätään trekkailla ja samoilla metsässä niin paljon.

muumi_martinex

Olen ilmoittautunut pienen ihmeen kanssa loppuvuodeksi vaikka minkämoisiin juttuihin. On muskaria, vauvauintia, vauvajumppaa, vauvakerhoa, värikylpyä sekä taidetuokioita. Kahdelle ekalle muskarikerralle puin pienen ihmeen päästä varpaisiin Muumi-vaatteisiin, ja niinhän niitä heti tultiin kehumaan jopa kolmen äidin toimesta! Mutta mikäs ihme se nyt on, onhan nää ihan törkeän söpöjä (ja niin on pieni ihmekin). ♥

muumi_martinex

Hatut-fleecehaalari sai osakseen eniten kehuja. Eräs äiti totesi, että pitäisi hommata se semmoiseksi astetta hienommaksi haalariksi, jolla voisi lähteä käymään vaikka ostoskeskuksessa tai isovanhempien luona. Itse olen tykännyt fleecehaalarista kovasti. Se on pitkän vetskarinsa ansiosta helppo pukea myös puoliunessa olevalla vauvalle, ja tumput sekä tossut on voinut jättää kotiin kääntyvien hihansuiden ja lahkeiden ansiosta.

muumi_martinex

Muskarin touhukkaassa menossa joustavat luomupuuvillaiset Retki-kuosin housut ja body toimivat hurjan hyvin. Vauva pääsi liikkumaan (eli kääntymään) helposti ja minun oli helppo käännellä ja väännellä vauvaa sylissä laulujen ja lorujen tahdissa.

Muskarin päätteeksi lauletaan aina kaunis ”suljen ihanan, soittorasian..” -biisi ja sen jälkeen mennään mammojen kanssa imettämään väsyneet ja nälkäiset vauvelit ennen kotimatkaa. Me kärrytellään jokusen kilometrin matka aina muskarista kotiin, viimeksi kuljin osan matkasta kahden uuden mukavan mammakaverin kanssa. Tämä pidempi kotona olo on ollut kyllä aivan mahtava tilaisuus tutustua tosi kivoihin uusiin tyyppeihin. Toivottavasti osa mammakavereista muuntautuu tässä matkalla ystäviksi, ja pidämme tiiviisti yhteyttä myös sen jälkeen kun kukin ajallaan palaa takaisin työelämään.

muumi_martinex

Mutta ennen kuin mietitään sen enempää työelämään paluuta (se tapahtuu mun osalta helmikuussa kun herra Longfield jää vauvan kanssa kotiin), on aika nauttia pienen ihmeen seurasta, antaa hänelle mahdollisimman paljon kivoja muistoja ja virikkeitä jo näin elämän alkumetreillä. Päivätkin menevät mukavammin kun on tekemistä ja viikoittaisia sovittuja juttuja, on sitten mitä odottaa ja rytmikin pysyy paremmin kasassa!

muumi_martinex

Tämän postauksen loppuun laitetaan vielä Muumi-aiheinen arvonta pystyyn! Martinex lupautui arpomaan kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken 30 euron lahjakortin heidän verkkokauppaansa. Teidän pitäisi vain käydä kurkkaamassa syksyn Muumi-uutuudet linkin takaa, valita sieltä teidän suosikki ja kertoa se tämän postauksen kommenttiosuudessa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentit tulee jättää viimeistään tiistaina 12.9.2017. Keskiviikkona otan arvonnan voittajaan yhteyttä sähköpostitse, ja hän pääsee shoppailemaan söpöjä Muumi-vaatteita syksyn uutuuksien joukosta!

Kerrohan siis onko sinun suosikkisi postauksessakin vilahdellut Hatut-fleecehaalari vai jokin ihan muu juttu?

muumi_martinex

Yhteistyössä Martinex

Chocolatería San Ginésin churrot, Madrid Espanja

Saamme hetken metsästää pienehköllä sivukadulla olevaa Chocolatería San Ginésiä ennen kuin bongaamme sen kelta-vihreät kyltit. Terassipöytiä on kahden kadun kulmassa useampia – ja kaikissa niissä syödään legendaarista annosta nimeltään chocolate con churros. Näky on aika hauska, erimaalaiset turistit ovat selkeästi jokainen löytäneet paikan Madridin matkaoppaista, aivan kuten mekin.

san gines churro madrid

Pieni ihme on terassialueen valkoisin otus, hän näyttää varsin hauskalta Sherlock Holmes -kesähatussaan ja saa tuttuun tapaan osakseen hymyjä ja lässytystä. Löydämme rauhallisen sivupöydän, jossa saatan imettää pikkuisen mikäli hänelle tulee nälkä kesken herkuttelutuokion. Sivukadulla soittaa reipasta espanjalaista musiikkia kaksi katusoittajaa, jotka ovat varsin eteviä ja saavat churrojaan syövät turistitkin taputtamaan ja heiluttamaan jalkojaan musiikin tahdissa. Mekin kaivamme muutaman kolikon ja heitämme ne kitarakoteloon.

san gines churro madrid

Chocolatería San Ginés on Madridin tunnetuin paikka popsia munkkitikkuja paksun kaakaon kera. Kahvila sijaitsee kivenheiton päässä suurelta Plaza Mayorilta, josta mekin tupsahdimme herkuttelemaan. Paikalliset popsivat churroja yleisesti aamupalan ja lounaan välissä, festareilla taikka pitkäksi venyneen bileillan päätteeksi (silloin kun meille maistuu snägärin nakkikukkaro kaikilla mausteilla).

san gines churro madridsan gines churro madrid

Churrot ovat rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Niissä ei ole meidän tuntemien munkkien tapaan päällä sokeria, vaan tikut törkätään paksuun kaakaoon. Ilman paksua, suklaista kaakaota churrot eivät maistu miltään. Rapsukka kuori on kuitenkin varsin miellyttävä suussa suklaisen kastikkeen kera.

Tilasimme kaksi annosta churroja ja se oli jopa kaltaisillemme sokerihiirille liikaa. Yhden annoksen voi hyvin jakaa kaverin kanssa, sen verran tuhti ja makea annos on kyseessä. Kaikista kovimmat sokerihiiret voivat lusikoida churrojen syönnin jälkeen lopun lämpimän suklaajuoman vielä sisuksiinsa, meistä ei siihen 40 asteen helteessä ollut.

san gines churro madrid

Annoksen hinta on San Ginésissä varsin kohtuullinen, olisikohan se ollut 3,5 euroa jos en aivan väärin muista. Churroja täällä on voinut syödä jo vuodesta 1894, joten ei ihme, että paikka on päätynyt jokaisen mahdollisen matkaoppaan sivuille.

Tiedä sitten johtuuko turistien suuresta määrästä vai mistä, mutta tottahan toki kahvilan viereen on avattu suklaamyymälä, josta voi ostaa tuliaisiksi San Ginésin omalla reseptillä tehtyä suklaata. Suklaan on sanottu olevan ihanteellista juuri churrojen kanssa nautittavaksi. Me jätimme helteen vuoksi ostokset tällä kertaa väliin ja jatkoimme matkaa vatsat täysinä kohta kuninkaallista palatsia.

san gines churro madridsan gines churro madrid

Julki-imetys Espanjassa

Aloitetaan reissupostausten purkaminen hieman erikoisemmalla aiheella kuin mihin on normaalisti totuttu. Nimittäin imetysasioilla!

imettäminen ulkomailla, espanja

Haaveilin salaa kuuden kuukauden täysimetyksestä. Ihan siihen ei päästy, sillä lääkärin ja muutamien muiden alan ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päädyimme aloittamaan kiinteiden maistelut vajaan 5 kk iässä. Tämä ihan siitä syystä, että koska olen itse varsinainen ruoka-allergikko ja siihen päälle omistan vielä ongelmavatsan, saattaisi olla fiksua aloittaa maistelut hyvin rauhalliseen tahtiin ennen 6 kuukauden ikää. Puolivuotiaalle pitää nimittäin alkaa tarjota uusia ruoka-aineita hurjan kovaa vauhtia, ja silloin voi olla hankalampi huomata mahdollisia allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita.

imettäminen ulkomailla, espanja

Kiinteiden maistelut aloitettiin siis elokuun alussa. Korviketta en ole kuitenkaan vieläkään pienelle ihmeelle pystynyt antamaan. Miksi? Se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ja väärältä. Tätä on kyllä täysin mahdotonta selittää, koska missään selityksessä ei ole mitään järkeä omasta mielestänikään. Joku käsittämätön äiti-hormoni-juttu taustalla täytyy kuitenkin olla. Mulla tekee ihan fyysisesti pahaa katsoa jo sitä kun herra Longfield juottaa pientä ihmettä pullosta, jossa on mun itse pumppaamaani maitoa! Itse en ole tainnut kuin kerran kokeilla pullosta syöttämistä pienelle ihmeelle, sekin päättyi mun kyyneliin samalla kun rintoja alkoi pakottaa valtavasti. Sama homma kävi rintakumin kanssa aivan imetystaipaleen alussa. Rinnanpää vuosi verta, itkin ja imetin, sillä se teki niin kipeää. Muistin ostaneeni valmiiksi muutaman rintakumin ja testasin niitä. Sama fyysinen pahoinvointi alkoi heti kun näin pienen suun hamuavan kumista päätä, rintakumi lensi roskiin ja jatkoin kivuliasta imetystä. Kyllä on äitiys aivan outo juttu!

imettäminen ulkomailla, espanja

Espanjan matkalle otimme kuitenkin kasan korviketta varmuudeksi mukaan. En yhtään tiennyt miten maitobaarini toimii 30-40 asteen helteissä ja kuinka usein pienelle ihmeelle tulee semmoisissa helteissä nälkä. Hyvin oma maito kuitenkin riitti ja korvikkeet jätin hotellihuoneeseen.

Miten imetys sitten hoidettiin jättimäisessä Madridissa sekä pikkuruisessa Vigossa?

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Tähän kysymykseen teistäkin varmaan moni sanoisi vastaukseksi, että mitä siinä nyt on niin ihmeellistä. Tissit esiin ja imettämään – paikasta ja ajasta riippumatta. Mutta siinä se ongelma just onkin: paikasta ja ajasta riippumatta. Kaltaiseni siveyden sipuli kun ei koe mielekkääksi kaivaa rintavarustustaan esiin ihan missä vain, ei edes mammatapaamisilla, jossa rintoja ja nännejä vilahtaa tuon tuosta. Eikä niissä muiden rinnoissa ja nänneissä ole mitään kummalista, eivät ne mua häiritse, mutta itse en pidä vilauttelusta missään muualla kuin perheen kesken kotona. Mulla ei ole mitään ongelmaa imettää ystävien tai heidän puolisoidensa vieressä, kunhan varustus pysyy piilossa. Ongelmana ei myöskään ole imettää ravintoloissa, kaupoissa, museoissa tai missään muuallakaan, mutta en myöskään halua aiheuttaa muille vaivaannuttavaa oloa tai närkästystä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Reissussa imetin kerran vessassa, kerran siirryin ravintolasta puistonpenkille imettämään, ja lisäksi jätin imettämättä kirkossa, sillä en pitänyt sitä soveliaana. Muuten imetin siellä missä nälkä yllätti, siirtyen kuitenkin aina johonkin hieman syrjään tai valiten jo etukäteen esim. terassilta sellaisen pöydän, jossa pääsen mahdollisesti imettämään rauhassa.

Vessassa imettämistä vihaan, se on minusta jollain tasolla jopa alistavaa. Istua nyt syöttämässä (nuhjuisessa ja epäsiistissä) julkisessa vessassa, josta kuuluu ällöttäviä ääniä ohuen seinän takaa ja jatkuva vessanpönttöjen vetäminen sekä käsien kuivauslaitteiden hurina häiritsee herkkää hetkeä. Vessaan kuitenkin pakenin imettämään suuressa ostoskeskuksessa, jossa nälkä yllätti pienen ihmeen. Ostosten tekeminen oli kesken ja en löytänyt mistään sopivaa penkkiä, jolle olisin voinut käydä istumaan. Niinpä suuntasin vessaan, yök.

imettäminen ulkomailla, espanja

Madridin ruuhkaisilla kaduilla, toreilla sekä nähtävyyksillä julki-imettäminen tuotti eniten ongelmia. Vapaita penkkejä oli vaikea löytää, ainakaan sellaisia, joista olisi saanut koko penkin omaan käyttöön ilman, että aivan kiinni kyljessä olisi istunut joku vieras ihminen. Lisäksi en kehdannut käyttää ravintoloiden terasseja vain imettämiseen, enkä kokenut järkeväksi tilata aina juomaa/pientä purtavaa, että pääsisin imettämään pikkuista. Niinpä Madridissa imetettiin mm. pusikoiden takana, seisoen ruuhkaisella kadulla talon nurkkaan kääntyen, siellä ällöttävässä vessassa, puistoissa, sivukaduilla sekä lounaan että päivällisen aikoihin ravintoloiden terasseilla (rauhallisissa sivupöydissä).

imettäminen ulkomailla, espanjaimettäminen ulkomailla, espanja

Madridissa koin imettämisen välillä hieman haastavaksi. Mutta toki se johtui vain omista henkilökohtaisista mielipiteistäni, moni muu olisi varmaan hoitanut asian paljon vähemmällä sekoilulla. Kukaan ei Madridin kuumuudessa ja ihmispaljoudessa minua kertaakaan ns. pahalla silmällä imetyshommissa katsonut, saimme hoitaa asian pienen ihmeen kanssa aina täysin rauhassa.

Matkamme jatkui jättimäisestä Madridista pikkuruiseen Vigoon, jossa odotinkin julkisesti imettämisen helpottavan. Ja niin se myös teki.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa oli kaikkialla rauhallista, tyhjiä penkkejä (kokonaisia rivejä) vapaana siellä täällä, suhteellisen hiljaiset terassit (ainakin siihen aikaan kun turisteina nälkä yllätti) ja hotelli oli aina lähellä, niin pikkuinen söpö Vigo oli.

Vigossa imetin ravintoloissa enemnän kuin Madridissa. Terassit ja sisätilat olivat rauhallisempia, mutta silti odotin aina, että sain tehtyä ruokatilauksen ja tilaamani juomat tuotiin pöytään. Sitten sain ilman häiriötekijöitä imettää ennen kuin ruoka saapui.

Vigossa kävimme myös herra Longfieldin työkaverin kanssa rannalla sekä rantaravintolassa syömässä. Imetin sekä rannalla että ravintolassa aivan herran työkaverin vieressä, eikä meistä kumpikaan ollut asiasta moksiskaan, keskustelu jatkui täysin normaalisti imetyksen aikana. Olin kyllä varta vasten valinnut tapaamiselle sellaiset vaatteet, että imettäminen onnistuu helposti eikä minun tarvitse alkaa säätää suojahuivien kanssa.

imettäminen ulkomailla, espanja

Vigossa vietin päivät pienen ihmeen kanssa kahdestaan, joten auttavia käsiä ja huivin pitelijää ei ollut käytettävissä. En tykkää/osaa oikein imettää huivin kanssa, joten esim. lentokoneessa ja Madridissa herra Longfield piteli huivia suojana muutamaan kertaan kun tarpeeksi rauhallista paikkaa en juuri sillä hetkellä löytänyt. Huivin käyttö oli myös kuumuuden takia matkalla aika hankalaa. Yli 30 asteen helteissä ei kukaan halua, että pään päälle laitetaan turhia huiveja.

imettäminen ulkomailla, espanja

Yllättyin, etten törmännyt koko reissumme aikana yhteenkään toiseen imettävään äitiin. Kuvittelin, että heitä olisi katukuvassa näkynyt, erityisesti siitä syystä, että Espanjaa pidetään niin kovin lapsirakkaana maana, jossa lapset ovat tervetulleempia esim. ravintoloihin kuin täällä Suomessa. Vaunujen kanssa kärryttelijöitä oli erityisesti Vigossa runsaasti, mutta imettäviin äiteihin en tosiaan törmännyt.

imettäminen ulkomailla, espanja

Toivottavasti kovin moni ei nyt ajattele, että miten teen ehkä maailman luonnollisemmasta asiasta näin suuren numeron. Postauksen mielipiteet ovat täysin minun omia, eikä minua itseäni hetkauta pätkääkään miten ja missä muut omia vauvojaan imettävät. Tai edes se, imettävätkö he ollenkaan. Jokainen tavallaan!

Reissu meni pienen ihmeen syöttöjen osaltakin varsin mallikkaasti, vaikka välillä sopivan rauhallista imetyspaikkaa etsiessäni mielessäni kävi ajatus miten helppoa olisi vain kaataa korviketta pulloon ja nakata se vauvan suuhun – ajasta ja paikasta riippumatta.

imettäminen ulkomailla, espanja

Videopäiväkirja Vigosta, Espanja

Olisi reissun toisen videopäiväkirjan aika! Tämäkään ei Madridin videon tapaan ole kovin kummoinen, mutta kunhan nyt saadaan terkut teille sinne.

Täällä Vigossa ollaan siis oltu pienen ihmeen kanssa ihan kahdestaan kaikki päivät, kun herra Longfield on ollut töissä. Mukavasti ollaan päästy liikkeelle, vaikka kyllä meidän perään on katseltu. Pieni ihme kun ei rattaissa(kaan) hereillä viihdy, jonka lisäksi nukahtamista ennen huudetaan aina kurkku suorana 5-15 minuuttia ja sekös on espanjalaisia mummeleita kiinnostanut.

Muutenkin meidän valkoinen viikinkipoika kiinnostaa täällä kovasti vanhempaa kansaa. Tosi moni mummeli ja pappa on tullut häntä moikkaamaan, lässyttämään hänelle, koskettelemaan ja jopa pussailemaan tuosta noin vaan! Eipä olla samaan Suomessa törmätty!

Suomalaiset voisivat ottaa espanjalaisista sen verran oppia, että voisimme alkaa olla hieman lapsirakkaampaa kansaa. Täällä lapset ovat mukana kaikkialla, ravintoloissa kuulee lasten mekastusta eikä meitä olla pahalla silmällä katsottu kertaakaan, vaikka voin taata, että meidän pojasta lähtee tosi komeat desibelit kun hän sille päälle sattuu. Pahaa silmää en ole myöskään saanut imettäessäni vauvaa – ja sitä olen tehnyt täysin julkisesti ties missä.

Herra Longfieldillä on huomenna viimeinen työpäivä ja lauantaina matkaamme takaisin Madridiin, josta lennämme takaisin kotiin sunnuntaina. Reissu on ollut ennen kaikkea antoisa ja opettavainen. On ollut ihana huomata, että pärjään vauvan kanssa hyvin myös reissussa ihan yksikseen. Yritän koota ajatuksia reissusta blogiin kunhan kotiudutaan, nyt nautitaan vielä loppuviikko ihanan lämpimistä keleistä ennen kuin palaamme Suomeen ottamaan syksyn vastaan.

Helppo ja nopea tonnikalamousse ruisnapeille

Voih! Näin kotiäitinä sitä on opinnut rakastamaan kaikkea helppoa. Jos meidän entinen motto oli jotain suunnitellaan kolme päivää, tehdään toiset kolme päivää, ja jos ei mene täydellisesti, tehdään kaikki alusta niin kauan kunnes on täydellistä niin nykyään motto voisi olla helpoimman kautta.

Enää ei vaan ehdi viikata sukkia täydellisiin pinoihin, lajitella vaatteita kaappiin hihanpituuksien mukaan (värien mukaan saa nykyään riittää), jynssätä koiran kuolaa seinistä joka viikko, tehdä valokuva-albumeita yötä myöten, suunnitella matkoja kuukausitolkulla (Espanjan reissua varten olen sentään ostanut yhden matkaoppaan, ei sitä kyllä ennen reissua ehditty avata kertaakaan..), nyppiä rikkaruohoja perennapenkistä useita kertoja viikossa jotta puutarha näyttäisi täydelliseltä (ehtisi edes nurmikon leikata) tai edes kaivaa hiusharjaa ja meikkejä joskus esiin.

tonnikalamousse

Tässä äitiyden ja vanhemmuuden alkutaipaleella on ollut pakko jättää tekemättä kaikki sellainen turha, jota on ennen pitänyt välttämättömänä. Vaikka voisi kuvitella, että kaltaiseni järjestysfriikki olisi hermostuneempi taikka kiukkuisempi kuin ennen, niin päinvastoin. En rehellisesti sanottuna edes muista milloin olisimme riidelleet herra Longfieldin kanssa pienen ihmeen syntymän jälkeen, en muista edes kiukutelleeni kovinkaan paljon. Semmoiseen turhaan ei vain ole aikaa, eikä kallista yhteistä aikaa kannata todellakaan tuhlata ärräpäiden viljelemiseen. Ihan kasvattava kokemus on siis vauvan tulo ollut senkin osalta!

Nykyään meillä ei ole enää kolmen ruokalajin illallista tarjolla vieraille, eikä pöytä notku omatekemiä herkkuja kun kavereita saapuu kylään. Nykyään ostetaan paljon valmista ja tehdään itse jaksamisen rajoissa iisejä juttuja. Näin mennään nyt sen hetken kun vauva-arki alkaa asettua (asettuuko se koskaan?!) ja pieni ihme ei vaadi aivan jatkuvaa huomiota osakseen.

tonnikalamousse

Helposta puheenollen, nyt tulisi kyllä ehkä maailman nopein ja herkullisin suolainen tarjottava vieraille. Söin näitä täytettyjä ruisnappeja kälyni luona ja jäin totaalisesti koukkuun. Reseptiä muokkasin ihan vain vähän, jottei se nyt täysin samanlaisena pärähdä tänne kuin mitä se on kälyn Tasty Travellisimo -blogissa.

tonnikalamousse

Tonnikalaruisnapit

noin 20 kpl

  • ruisnappeja
  • 1 prk tonnikalaa (meillä oli öljyssä)
  • 1 dl Hellmann’s majoneesia
  • 2 rkl sitruunan mehua (meillä oli purkkitavaraa)
  • Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Valuta tonnikalasta öljy pois.

2. Kaada tonnikala astiaan ja sekoita mukaan kaikki muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa Chili Explosionia, suolaa, mustapippuria ja/tai sitruunan mehua.

3. Anna seoksen maustua hetki jääkaapissa ja täytä ruisnapit vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne eivät mene liian vetisiksi. Täyttäminen onnistuu helposti pienellä lusikalla.

Psssst.. Jos haluat nappeihin enemmän väriä ja kauniimman ulkonäön, leikkaa päälle tuoretta ruohosipulia.

tonnikalamousse

Videopäiväkirja Madridista

Terkut helteisestä Madridista!

Pienen ihmeen ensimmäinen ulkomaanreissu on lähtenyt oikein hyvin käyntiin! Säätämistä ja opettelua on toki ollut, mutta mukavasti ollaan päästy käymään nähtävyyksillä, museoissa, ostoksilla sekä syömässä.

Barcelonan tapahtumat näkyvät myös Madridissa. Espanjan liput ovat puolitangossa, Merimuseossa vietettiin hiljainen hetki turman uhreille, televisioissa ei näy kuin videokuvaa La Ramblalta ja paikallisten lehtien kansissa on sydäntä raastavia kuvia ruumiista ja haavoittuneista La Ramblalla. Järkyttävää. Aamupalalla herra Longfield mietti ihan tosissaan mitä meidän tulee tehdä, mikäli jotain samankaltaista tapahtuisi täällä. Olemme kuitenkin yrittäneet nauttia lomasta sekä auringosta ja laittaa ikävät ajatukset taka-alalle.

Huomenna matka jatkuu lentäen kohti Vigoa, jonne herra menee töihin ja me vietämme pienen ihmeen kanssa aikaa ihan kahdestaan. Jännittävää, mutta odotan viikkoa kuitenkin innolla!

Aurinkoisia päiviä myös Suomeen!